Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

10.1.2017

Avoin kirje sinulle rekkakuski (09/2010 Hollola)

Siinä on autoni kolarin jälkeen. Kuva: ESS


Pyydän anteeksi.

En oikein muutakaan voi tai osaa sanoa, mutta pyydän vilpittömästi anteeksi. Koko sydämestäni. Mietin tässä koko ajan mitä sinulle sanoa, mutta en oikein muuta keksi. Voin vain kuvitella sinun tunteet asiasta ja voin vain kuvitella kuinka pilasin elämäsi tuona syksyisenä iltapäivänä vuonna 2010. Mutta se oli minun pelastus. Niin raakaa kuin se onkaan, se rekan alle ajaminen itsemurhatarkoituksessa pelasti minut ja minun elämän. Niinhän tavataan sanoa, että toisen onni on toisen epäonni. Niin täysin varmasti tässäkin asiassa. On todella valitettavaa, että tämä osui juuri sinun kohdalle. En valikoinut kuitenkaan sinua mitenkään tarkoituksellisesti. Olit liian sopivasti siinä vierellä kunnes päätin vetää ratin linkkuun ja ajoin perävaunusi alle. Olen niin pahoillani. Ei ollut tarkoitus pilata sun elämää vaikka näin jälkeenpäin mietittynä sehän on täysin selvää, että näin taisi käydä. Tosi minulle se oli tuolloin kaikkea muuta kuin selvää.

Enhän mä siinä funtsinut, että tämä pilaa sinun elämän, sotkee kaiken. Ei sitä siinä ajatellut. Ajattelin vain omaa napaani, niin kuin itsariyrityksissä 100% on kyse. Jos joku teko on itsekäs, niin itsemurha tai sen yritys. Mun piti kuolla sinne maantielle, mutta jotenkin ihmeellisesti siitä selvisin.

Kevyesti kusipäisin teko koko ennen niin synkän elämäni aikana.

Muistan kuinka alunperin hait 25 000 euron korvauksia henkisistä kärsimyksistä. Olisit ansainnut ne rahat, mutta laki on laki eikä niitä korvauksia koskaan määrätty minulle maksettavaksi. Olisi ehkä pitänyt vaikka eipä ne eurot asiaa juurikaan miksikään muuta, mutta olisit saanut edes jotakin. Mä en tiedä mitään mitä sinulle kuuluu nyt tai miten sun elämä jatkui tuosta. Pelkään pahinta, mutta toivon samalla, että olet päässyt elämässäsi eteenpäin ja onnistuit jatkamaan elämää, kaikesta huolimatta. Ei se joka tapauksessa ainakaan helppoa ole ollut.

Jos se tuska minkä minä tuosta sain vuosiksi, on edes viitteellinen siihen tuskaan minkä sinulle aiheutin, tiedän edes vähän miltä sinusta on tuntunut. Se on täytynyt tuntua erittäin pahalta. Traumathan tuosta jää. Toivottavasti olet pystynyt jatkamaan työelämää samalla alalla ja sikäli jos näin on, ei se ole voinut olla helppoa. Mä on niin pahoillani, toivon todella, etten pilannut sun elämää lopullisesti ja aika on hieman edes korjannut haavoja. Mä tein tuolloin vakavan virheen ilman kunnollista harkintaa. En silloin todellakaan älynnyt mitä tekoni voisi tulevaisuudessa merkata. Mitä se aiheuttaa itse kellekin. Jos olisin ymmärtänyt koko kuvan, luultavasti en olisi tehnyt niin kuin tein. Tämä tosin on puhdasta mutuilua joten se siitä.

Mulle tuli pysyvät traumat tuosta, niin luultavasti sinullekin. Joka kerta, kun näen rekan, vedän vaistomaisesti oikealle reunalle ja käyn automaattisesti läpi sen muutaman sekunnin ajan uudelleen ja uudelleen sen syyskuisen iltapäivän vuonna 2010. Koen voimakkaita takaumia. Tuosta on yli 6 vuotta jo, mutta muistoja se ei ole vienyt. Olisi kyllä saanut, mutta tuollainen käsittämätön ratkaisu jää näemmä pysyvästi muistiin.

Mä pyydän sinulta nöyränä anteeksi. En tiedä saanko anteeksi koskaan, luetko tätä ja vastaatko ikinä minulle, mutta jos niin käy, niin tulipa sieltä mitä tahansa, olen sen kaiken varmasti ansainnut. Toivon saavani anteeksi, mutta se on sinusta kiinni ja sinun päätettävissä. Hyväksyn ratkaisusi, olipa se mikä tahansa. Sinulla on oikeus sanoa viimeinen sana ja minulla on velvollisuus kuunnella se.

Etsin siis sinua. Jos tunnistat itsesi näillä "tuntomerkeillä" niin yhteyttä saa ottaa tai jättää ottamatta jos siltä tuntuu. Mieti rauhassa. Haluan vain tämän asian pois sydämeltäni jotta sieluni saisi rauhan asiasta, vihdoin ja viimein. Tuntuu liian pahalta edelleen ja voin pahoin, kun mietin tätä kaikkea isossa kuvassa. Nyt tajuan mitä silloin tein, silloin en tajunnut mitä olin tekemässä.

Kaikki kävi liian nopeasti.

Aika: 02.09.2010 noin 16:30
Paikka: Hollola moottoritie valtatie 12
Olet: noin 40-50v mies, nimeä en muista
Ajoit: Perävaunullista yhdistelmärekkaa
Uutinen aiheesta: http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2010/09/02/auto-katolleen-kuski-sairaalaan-hollolassa

Toivon tälle kirjoitukselle jakoja ja tykkäyksiä siitä yksinkertaisesta syystä, että teksti leviäisi mahdollisesti tämän rekkakuskin eteen ja näin asialle saataisiin piste.

Edit. Rekkakuski löytyi ja hän antoi minulle anteeksi! Somella ja medialla on kyllä valtava vaikutus. Ollaan rekkakuskin kanssa vaihdettu vähän ajatuksia ja saatetaan jopa nähdä tulevana syksynä! Olen niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että sain anteeksi. Kahdella sanalla on kyllä uskomaton vaikutus ihmiseen, nyt on elämäni isoin murhe poissa sydämen päältä ja kumpikin osapuoli voi jatkaa elämäänsä tästä eteenpäin. Kiitokset tästä, että kuski löytyi, kuuluu ehdottomasti kuskin siskolle joka löysi kirjoituksen ja kertoi siitä veljelleen. Kaikkea hyvää toivotan kuskille ja hänen läheisilleen!