Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

3.12.2016

Valtava elämänmuutos

Niin siinä sitten kävi, että yksi isoimmista unelmista ja haaveista otti ja toteutui marraskuun ensimmäinen päivä. Me muutettiin Espanjaan :)

Täällä sitä nyt ollaan 

Kyllä. Täällä ollaan asuttu nyt kuukausi. Me oltiin puhuttu tästä varmaan jo ihan alkuajoista saakka (itse olen tästä haaveillut noin 10 vuotta) ja aina silloin tällöin asia oli pinnalla ajatuksella "sitten joskus", mutta menneenä kesänä siitä alettiin puhua jo melko tosissaan. Kunnes sitten siinä elokuun tienoilla katkesi selkäranka vähän kaikkeen mitä Suomessa oli. Tekisi mieli sanoa erittäin pahastikin yhteen jos toiseenkin suuntaan, mutta annanpa olla, koska se paska on Suomessa ja me täällä = tässä kohtaan yksi vitun sama enää ja sitä paitsi, kaikki se mitä Suomessa oli, nopeutti lentämistä unelmia kohti, joten oikeastaan, kiitos :)

Pari kuukautta säädettiin hiki valuen tätä ja voi pojat, että sitä hommaa oli! Oikeastaan ainoat asiat mitkä oli jo valmiina, oli mun ja avopuolison passit. Kaikki muut piti hommata, kuten tyttären passi, kissalle oma passi, lääkärintarkastus, rokotukset ym. Sitä paperi- ja virastosäätöä riitti kyllä! Asunto vuokrattiin lähes sokkona ja ihan hyvä ensiasunto tämä on, että ei onneksi käynyt huonosti tämän suhteen. Me myytiin kaikki omaisuus kuten auto, kodin elektroniikka jne vain henk. kohtaiset kamat säästettiin ja osa otettiin mukaan, osa meni mun isälle (mun valtaisa 2Pac kokoelma), osa yhteiselle kaverille, osa annettiin eteenpäin jne. Vaatetta riitti ihan liikaa ja luojalle kiitos, että on sellaisia ihmisiä olemassa jotka meitä auttoi tässä! Siitä iso kiitos sinne, te kyllä tiedätte ketä ootte ❤️

Jumalan käsi löytyi täältä Fuengirolan rantakadulta

Nyt kun täällä ollaan, niin lähinnä suu auki on vaan ihastellut hienoja paikkoja, tuota rantaa ja merta, noita vuoria tuolla, eläimiä, kaikkea! Tämä ilmasto, tämä lämpö hyvinä päivinä (osaa täällä hieman kylmäkin olla, kuten tää meidän asunto), aurinko ❤️ täällä on paljon asioita joita luulinkin olevan. Mulla oli isot ennakko-odotukset Espanjaa kohtaan ja aika hyvin odotukset on kohdanneet todellisuuden. Me siis muutettiin tänne ns. suomalaiskommuuniin, täällä on joku 10000 suomalaista ainakin + turistit eli Suomenkieltä kuulee täällä joka päivä, mutta aikomuksena olisi kyllä opiskella Espanjan kieltä, se kun mahdollistaisi työrintamalla saada duunia ihan eri tavalla.

Mitä eroa täällä on Suomeen verrattuna 


Kuukauden aikana on tullut huomattua muutamia erilaisuuksia versus Suomi. Täällä annetaan jalankulkijoille aina tietä jos suojatien kohdalla olet. Näin siksi, koska autoilija saisi sakot jos ei päästäisi kävelijää ensin. Sitten itselle erittäin mieluisa ero on se, että täällä oikeasti rakastetaan lapsia. Ihan yli kaiken. Suomessa... No suoraan sanottuna vihataan lapsia mikä on järkyttävää. Tämä meidän 1v taapero on oikea sosiaalisten tilanteiden magneetti. Jatkuvasti paikalliset tai turistit tulee höpöttämään tytölle jotakin. Vähintään hymyn saat, kun rattaiden kanssa menetellä tuolla ja tyttö vilkuttelee välillä kaikille vastaantulijoille. Jos lapsi itkee, täällä ihmiset tukee kysymään jotta mikä hätänä ja tarjoutuvat auttamaan, vähintään silittävät tai höpöttävät ja koittavat saada lapsen piristymään. Miettikää tulisiko Suomessa joku tuntematon tekemään noin? Lähes varmasti sanon, että ei. Tuon sijaan saa paheksuvia katseita joita en ole täällä saanut vielä kertakaan, josta päästänkin siihen isoimpaan eroon; tällä ihmiset, oli sitten paikallisia tai suomalaisia, hymyilee. Mä en ole täällä muuta nähnytkään, kun hymyileviä ihmisiä. Ja tähän tottuminen vie aikaa, koska vuosikymmeniä oon nähnyt vain naama mutrulla olevia ihmisiä, etenkin talvisin, mutta ketäpä se ei vituttaisi se kylmyys ja pimeys. Tällä valolla täällä on uskomaton vaikutus. Mä oon ollut ihan eri ihminen suurimman osan ajasta, näitä heittelyjä vielä tulee, mutta menevät nopeammin ohi kuin mitä aikaisemmin.

Sisäpiha josta löytyy mm. Hammaslääkäri palvelut (myös Suomeksi) 

Omassa tekemisessä valtavin ero lienee askelmittarin lukemissa. Suomessa mä en liikkunut missään. Tässä faktaa: keskiarvo askelissa elokuun osalta 388 askelta per päivä. Syyskuun lukema oli 775, lokakuun 1252 ja marraskuussa jo 4787 joka on tietysti vielä ei-niin-paljon, mutta verrattuna aikaisempiin lukemiin, niin valtava lukema. Tuo ka marraskuun osalta oli pitkään yli 5000, mutta viimeinen viikko tuli kaatamalla vettä, niin eipä huvittanut ulos hirveästi lähteä. Tästä on hyvä jatkaa, särkee vaan jalkoja aika paljon tuo kävely, mutta jospa se helpottaisi tässä ajan kanssa.

Välillä ei meinaa, tiiättekö, edes käsittää, että tämä unelma oikeasti toteutui. Välillä mä leijailen pilvien yläpuolella ja oon ihan täpinöissäni kaikesta tästä mitä täällä on. Tämä oli just sitä mitä luulin tämän olevankin, unelmien täyttymys. Mä en voi kuin ihmetellä tätä paikallista ystävällisyyttä, iloa, rentoa meininkiä missä kukaan ei juokse hätäpäissään jonnekin. Ei ole kiire. Siitä mä tykkään sekä tästä tosi sosiaalisesta elämän tavasta. Väkisinkin tarttuu tämä iloisuus ja hyväntuulisuus ja se jos mikä ei haittaa :)

Ja sitä paitsi. Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi ja tässä taas osoitus siitä, että kaikki tapahtuu kyllä ajallaan ja oikeaan aikaan, kun ei vaan luovu niistä unelmistaan ja haaveistaan ja on sitkeä eikä luovuta koskaan. Ja mä oon vähän sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen pitäisi käydä täällä kuukausi kaksi olemassa talvella, tekisi ihmeitä henkiselle jaksamiselle. Onhan tämä nyt erilaista olla kaamosaikaan paikassa jossa aurinkoa ja valoa riittää, ei nimittäin masenna niinkuin yleensä tähän aikaan vuodesta tekee. No ei tee nyt.

Ensiaskelia Espanjassa -Vlogi


Avopuoliso rupesi pitämään Youtubessa vlogia joka kantaa nimeä "Ensiaskelia Espanjassa" (linkki kanavalle). Jos Espanja ja meidän tekemiset kiinnostaa, niin tilaa ihmeessä kanava niin saat aina tietää, kun uutta videoo puskee uunista ulos. Niitä on nyt jokunen tullut jo (6kpl) ja lisää tulee säännöllisesti. Kanavalle perustettiin myös Facebook-sivut (linkki sinne) jonneka tulee tietysti videot, mutta myös kuvia ym juttua joten käyhän tykkäämässä sivusta :) Mä ite toimin sivun editoijana, mutta lähinnä avopuoliso sitä hoitaa jakamalla videoita, kuvia ym. Ja oon huomannut avopuolisosta, että se oikeasti tykkää tehdä noita videoita, tosi kiva kun löysi mielekästä tekemistä (muutakin kun työntekoa).

Ja tähän loppuun vielä; Asuuko lukijoista ketään täällä? Voisi nimittäin nähdä vaikka kahvittelun merkeissä jos asut Costa del Solin alueella. Meillä ei kauheasti vielä ole tukiverkostoa eikä kavereita, niin kaikki uudet tuttavuudet olisi isoa plussaa :)