Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

28.11.2016

Huumausaineiden lempinimet/sanastoa

Sain tästä idean, kun luin aiemmin päivällä ylen julkaiseman kirjoituksen huumausaineiden lempinimistä. Juttu jäi jotenkin tosi vajaaksi, koska artikkelissa oli mainittu vain kaikkien lempilapsi kannabis sekä ekstaasi. Lue juttu tästä.

Näinpä ajattelin nyt koota mahdollisimman kattavan sanaston kaikista tunnetuista/yleisimmistä huumausaineista. Varmasti jotakin unohtuu ja jää näin mainitsematta, mutta pitää muistaa, että nimet eri päihteillä vaihtuu helposti ihan kaupungin sisäisestikin eri "jengien" välillä. Näinpä en voi mitenkään olla kartalla kaikista. Tässä kaikki ne mitä itse tiedän ja mitä Google antaa. Ja kyllä, mainitsen myös kannabiksen, koska virallisesti pilvi on edelleen huumausaine, vaikka isoja muutoksia (parempaan) siihen on tulossa ihan maailman laajuisesti lähi aikoina/vuosina.

Kannabis


- Pilvi
- Dänkki
- Ganja
- Möyhy
- Paja(ri)
- Mary Jane
- Mari
- Budi
- Kukka
- Ruoho/Heinä (lehteä)
- Höpöheinä
- Yrtti
- Paukku
- Tötsy
- Hatsi
- Jouni/Jone/Jopo/Spliffi/Jointti (kun puhutaan marihuona sätkästä)
- Biitti (Hasis pala)
- Hasa
- Lätkä (Hasis)
- Laatta
- PL puhekielessä peeällä eli peruslätkä
- Blaadaaminen (pilven vetämistä kuvaava sana)

(Met)Amfetamiini


- Piri
- Pore
- Spiidi
- Lirpakka
- Pöhinä
- Pöhköä
- Pärinä
- Vauhti
- Virta
- Nopea
- Kaasu
- Tahna (koostumus ei-jauhemainen)
- Kiveä/kristallia
- Amppeli
- Meta
- Metsku

Heroiini


- Herska
- Koni
- Polle
- Polakka
- Hepo

Subutex/Suboxoni/Metadoni


- Subua
- Bubre
- Kasipallo
- Texi
- Texmex
- Tekken
- Subbari
- Ranskalaisia (viitataan Ranskaan josta yleensä subutex tuodaan. Muistaakseni ranskalaiset erotti muualta tuoduista subuista sillä, että liuskassa on kaksi punaista viivaa/raitaa)
- Notku
- Metis (metadoni)

Extaasi


- Esso
- Nipsu
- E
- Naksu
- Emppu
Ja sitten ns. Logojen mukaan kuten Banda, Veekakkonen (V2), Superman, Mitsu(bishi) ja mitä näitä nyt on

Kokaiini


- Koksu
- Kokkeli
- Jeejou tai Yeeyoo
- Koka tai Coca
- Kola
- Kokis

LSD/Psilosybiini- ja Psilosiinisienet


- Happo
- Lappu
- Taikasienet
- (Taika)Tatit
- Psilot

Muuta sanastoa


- I.V (suonensisäisesti)
- Tykittää (vetää hihaan eli I.V)
- Mäntä pohjaan (vetää hihaan)
- Sulattaa (Subutex/Suboxone tabletti suuhun liukenemaan kielen alle. Käytetään yleisesti korvaushoidossa)
- Bongi (vesipiippu)
- 420 tai 4:20 tarkoittaa sekä kellonaikaa jotta päivämäärää (20.4, joka on kansainvälinen kannabis päivä) jolloin poltetaan pilveä.
- Hiisata eli polttaa pilveä
- Klikkikuppi (jokin kuppi jossa valmistetaan vedot hihaan heittoa varten)
- Jarrulla tarkoitetaan kaikkia hidastavia huumeita kuten heroiini ja subutex
- Kaasulla taas tarkoitetaan kaikkia nopeuttavia huumeita kuten amfetamiini
- Stimut eli stimulantit tarkoittaa kaikkia piristäviä aineita kuten amfetamiini tai lähes kaikki muuntohuumeet
- Tutkari (muuntohuume)

///

Siinä nyt jotakin alkuun. Kuten sanoin, nimet vaihtuu yhtä tiheään kuin kaupunki alla, joten jotakin varmasti unohtui ja jäi nyt kyydistä, mutta tuossa on aika kattavasti nämä nyt listattuna. Lääkkeisiin en tuon kummemmin nyt kajoa, se vaatisi melkein oman blogipostauksen, koska sillä saralla riittää lempinimiä kirjan verran joten jätin nyt ne pois suosiolla. Ehkä tästä listasta on hyötyä jolle kulle, ehkä ei, mutta etenkin vanhemmat pääsee jyvälle jos teini puhuu jotakin tämmöistä slangia.

Erityismaininta pakko antaa meidän porukalle aikoinaan, kun jos jotakin pilvestä puhuttiin puhelimessa, me puhuttiin joko Tupacista (hasis) tai Cypress Hillistä (kukka). Ja jos piti lähteä maakunta matkalle ja tarkoitus oli ostaa joko pilveä tai piriä, puhuttiin monesti tummasta tai vaaleasta kaljasta ja sen mukana sit mentiin. Mutta tätä koodi kieltäkin riittää kirjan verran kirjoitettavaksi, niin ei tämän enempää tällä erää.

Mukavaa viikon alkua lukijoille! Täällä kävi pieni retkahdus pelaamisen suhteen tuossa viikonloppuna, mutta ei mennyt kuin 20€. Tosin enempää ei ollutkaan, mutta lähinnä tuossa kävi niin jotta eipä paljoa pelaaminen kiinnostanut ja en saanut siitä mitään kiksejä/fiiliksiä ja jäi olo, että VMP ja ettei tuo ole enää mua varten. Piti vielä kerran siis tyypata ja huomata, että ei enää mun kohdalla tätä skeidaa. Parempi näin.

24.11.2016

AVOPUOLISOLTANI: Pelaamisesi oli tuhota meidät

Tähän mä puran nyt koko paskan. Kun ruvettiin seurustelemaan, mietin monesti sun hiljaisuutta ja vetäytymistä. Hyvin usein tähän liittyi jääkiekkopeli tai joku muu vastaava ja se vitutus ilmeni niiden jälkeen. Mietin sun vitutusta, ja ahdistuin siinä ohessa itsekin. Monesti mietin, et oonko tehnyt tai sanonut jotain mistä oot suuttunut, mut tulin useimmiten siihen tulokseen että en. Monesti varmaan myös pyysin turhaankin anteeksi.

No siinä sit kevät kului ja löytyi yhteinen asunto. Oikeastaan vasta silloin aloin tajuta, että sinä pelaat. Olin jo aiemmin hieman ihmetellyt rahattomuuttasi, vaikka ns pakollisten menojen jälkeen kaiken järjen mukaan sitä rahaa olisi pitänyt jäädä ihan normaalielämään, mutta usein jo heti rahapäivän jälkeen sulla ei rahaa ollut.

Lainasin sitten sen minkä pystyin, omakaan rahatilanteeni ei ollut kummoinen, mutta kyllä sillä eli. Kohta alkoivat todella näkyä ensimmäiset oikeat merkit pelaamisesta-useiden päivien masennusjaksot, jolloin pysyttelit huoneessa ja raivarit häviön jälkeen. Ja minä jatkoin ihmettelyä, että mitä tämä nyt on. Kerran sitten pelaaminen lähti puheeksi jonkin casinovoiton kautta ja silloin mulle viimeistään selvisi mistä on kyse. Lainasin rahaa ja otin lainaa, tokikin oli muitakin lainakohteita kuten auto yms. Homma oli tuolloin vielä hallinnassa.

Huomasin, että pelaaminen lisääntyi ja minä mahdollistin sen antamalla rahaa. Ensimmäisen kerran tilanteen vakavuus selvisi mulle siinä vaiheessa, kun sulle tuli ulosottorahat, jotka oli tarkoitus käyttää velkajärjestelyn velkojen maksuun. Pelasit ne. Minä maksoin osan sulle kuuluvista laskuista ja lopuista teit maksusopimuksen, että niistä selvittiin. Tuossa vaiheessa pelaamisesta keskusteltiin, mutta sulla ei mielestäsi ollut ongelmaa.

Oon useammin ku kerran kuullut lauseen "kaikki meni". Oon useammin kuin kerran lukenut lapusta pöydällä tai aamuisesta messengerviestistä, että kaikki meni, oon paska ja haluan kuolla enkä tuu huoneesta pois.

Oon myös useammin kuin kerran puhunut sun kanssa pelaamisesta, yritettiin hypnoosia,  peli poikki-ohjelmaa, pelaamisen rajoituksia. Mikään ei auttanut, kun et ollut valmis autettavaksi , koska sinulla ei edelleenkään ollut omasta mielestäsi ongelmaa, sinun mielestäsi muut olivat tehneet pelaamisesta ongelman. Satasia meni, tuhansia euroja meni-ei ongelmaa. Ethän sä koko aikaa pelannut, silläkin olen kuullut sun perustelevan sitä ettet ole riippuvainen. "Enhän mä ahdistu jos en saa pelata", tällä myös perustelit sitä, ettei ongelmaa ole.

Lopulta tiesin jo siitä miten minua lähestyit, että tarvitset rahaa. Alkoi selittely, suostuttelu ja manipulointi. Ja lopulta syyttely ja suoranainen vittuilu jos et rahaa saanut mielestäsi tarpeeksi nopeasti. Ja aina hellyin antamaan. Raha tuntui aina helpottavan oloasi ja se parempi olo kesti niin kauan kuin rahaa oli. Jos hävisit, oli edessä taas muutaman päivän huoneessaolojakso ja täysi hiljaisuus. Noina jaksoina pyörin kotona kuin puolukka perseessä, osaamatta tehdä mitään. Sun ahdistus välittyi suoraan minulle. Kun näin, että sulla on paha jakso menossa, otin sairaslomaa töistä, kun en olisi töissä kuitenkaan kyennyt keskittymään mihinkään. Monesti kotiin tullessa mietin, että mitä kotona odottaa. Mulla oli usein olo että maksan sut onnelliseksi ja että raha on ylipäänsä ainoa asia mikä sut saa onnelliseksi. Koin riittämättömyyttä ja sitä, ettei millään muulla kuin rahalla ole väliä.

Kun sitten tulin kysymään, että mikä on,  vastaus oli poikkeuksetta joko "kyllähän sä sen tiiät", "mitä siinä kyselet" tai "painu vittuun siitä kyselemästä".  Kuitenkin jossain vaiheessa olit sanonut, että jos näen sulla olevan paska fiilis,  niin asiaa pitäisi kysyä koska sitä sinä salaa toivot, vaikka ulkokuori antaakin signaalin että älä tule lähelle. Ja minä kysyin. Lopulta en enää kysynyt, vastauksen ollessa lähes aina aiemmin mainitun kaltainen. Aloin miettiä, että ei sitten kysytä, antaa olla.

Rahapäivinä toivoin että voittaisit, että meillä olisi kotona se Sami johon rakastuin. Toivoin ja rukoilin. Kun koneelta kuului "vittu" tai hiiri lensi seinään, tiesin, ettei hyvää oloa ollut luvassa. Sama kauppareissulla kun jumitit pelikoneen ääreen ja parhaillaan odottelin yli tunninkin-toivoin että voittaisit. Ja tämä toistui jokaisella kauppareissulla. Koskaan pelaaminen ei jäänyt vain kolikoihin vaan useasti Tuplapotti söi kolikoiden lisäksi setelit ja rahat pankkitililtä.

Epätoivo. Syvä sellainen. Kuva: www.cushnir.com


Kun mulle alkoi kertyä velkaa, syytit siitä itseäsi ja aloit pelata enemmän suuren voiton toivossa. Sitä ei tietenkään tullut. Tämän seurauksena en voinut yhtenäkään päivänä tietää aamulla, millä tuulella olisit illalla. Muistan kirkkaasti kerran, ku lähdettiin kirpparille ja veit samalla paketin paikalliseen Siwaan. Odotin autossa yli puoli tuntia, olit reissulla pelannut rahasi eikä sinua enää rahattomana huvittanutkaan lähteä. Silloin taisin ensimmäistä kertaa ottaa asiasta kierroksia. Mitään ei koskaan voinut suunnitella etukäteen, jos siihen jollain lailla liittyi raha. Hoidit kyllä vuokranmaksun osaltasi ja oman osasi muistakin yhteisistä kuluista, loput menivät casinolle, tuplapottiin ja Pitkävetoon. Joka kuukausi sama toistui. Palkkapäivä oli painajainen. Joka kerta sitä voittoa toivoi, joka kerta häviötä pelkäsi.

Usein kaduit pelaamistasi ja pyysit anteeksi, usein pyytääksesi rahaa seuraavana päivänä tai minun antaessa sitä itse ilman pyytelyitä. Raha näytteli elämässämme erittäin keskeistä osaa. Rahapäivän odotus alkoi viikkoa ennen, myit puhelimiasi ja muuta omaisuuttasi paikataksesi pelaamaasi vajetta. Ja kun sait niistä rahat, pelasit ne. Usein ensin maksoit rästejä pois ja koska ne veivät rahoista osan, sinulle ei mielestäsi jäänyt riittävästi - ja loput piti pelata. Hätäilit jo etukäteen sitä, etteivät rahat tule riittämään ja lisäähän tietysti voi saada pelaamalla. Joskus saikin. Valitettavasti casino voi antaa kohtuullisen suurenkin voiton ja monesti se pelasti meidät pinteestä, mutta vielä useammin se ajoi meidät siihen.

Aloin vihata RAYta ja joka ikistä netticasinoa. Vitutti nähdä sun pelaavan. Ahdisti odottaa miten kävi. Ahdisti vielä enemmän jos hävisit, koska silloin olit ihan paskana monta päivää.

Luottamus alkoi mennä. Jos sanoit että huomenna mennään jonnekin, en koskaan voinut olla varma mentäisiinkö. Aloin vastustaa ajatusta rahan antamisesta. Pelkäsin siinä samalla menettäväni sinut. Lopulta mulla ei ollut enää voimiakaan taistella vastaan, ei kieltäytyä rahan antamisesta jos sitä pyysit. Pääsin helpommalla. Ja aina vaan odotin, että milloin tajuat lopettaa kun häviö vei sut niin huonoon kuntoon. Opin tunnistamaan tilanteita, joissa pelaat. Hyvän päivän jälkeen kaupasta tultua, kun oli hiljainen hetki. Illalla sohvalla. Yöllä koneella. Jos rahaa oli tilillä, käytännössä missä tahansa tilanteessa, kun sinulla oli tylsää. Kännykällä, tietokoneella, peliautomaatilla. Häviö piti aina voittaa takaisin. Aina.

Pahimmillaan häviö sai sut uhkailemaan itsemurhalla. Useasti. Koit varmaan niin huonoa omaatuntoa, häpeää siitä, että minä maksoin lähes kaiken arkipäiväisen siinä kun sinä pelasit. Ja häpeää siitä, että sinun takiasi minulle oli tullut velkaa. Mainitsit monesti olevasi taitava manipuloija. Huomasin sen kyllä, aika nopeastikin. Mulla ei ole käsitystä sun syyllisyytesi taakasta, koska mulle raha on renki eikä isäntä. Sanoit monesti pilanneesi mun elämän.

Kaiken tämän keskellä etsin tietoa peliriippuvuudesta. Löysin päihdelinkistä läheisten ryhmän, jonne pääsee vain pyytämällä liittymistä eivätkä viestit näy muille kuin sisään päässeille. Sinne ja samoihin aikoihin perustamaan ja myöhemmin poistamaani blogiin aloin kirjoittaa ajatuksiani. Yritin ymmärtää riippuvuutta ja ehkä yritin myös olla askelen edellä jo itsenikin takia (ettei tulisi yllätyksiä). Luin aiheesta paljon. Osuvin kuvaus oli eräässä blogikirjoituksessani, jonka kirjoitin kun olit jälleen hävinnyt kaiken. Pelaaminen oli meidän suhteemme toinen nainen, sun salarakkaasi. Ja kun kirjoitin päihdelinkkiin pelaamisen lopetettuasi, oli kuin olisin herännyt painajaisesta.

Kuvaavin tunne koko tuolta ajalta on hirvittävän pelon, paineen, ahdistuksen ja rakkauden vuorottelu. Yritin ymmärtää, miten voit kerta toisensa jälkeen asettaa pelaamisen perhettäsi tärkeämmäksi. En onnistunut siinä kovin hyvin. Vasta sitten, kun ymmärsin päässäni sen, että pelaaminen voi olla yhtä paha kuin huumeriippuvuus, tuli siihen jotain järkeä. Oikeastaan siitä hetkestä tajusin myös, että mikä tahansa mitä teen tai sanon,  EI SAA SINUA LOPETTAMAAN, vaikka itse sanoisit mulle mitä. Ja monesti sanoitkin, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista on kuultu. On kuultu suostuttelua siihen, millaiset pelirajat pitäisi olla. On kuultu, että tämä on viimeinen tsänssi päästä tästä eroon, nyt on all-in. On kuultu, että ei kaikkia nettikasinoita voi vahtia (esto-ohjelman asentamisen jälkeen kun ei estänytkään kaikkia) . Olen ottanut sulta sekä käteistä rahaa, pankkikortin ja tunnuslukulistan haltuuni, ettet voisi pelata. Olet pelannut lähestulkoon 250€ puhelinlaskulle ja maksanut laskulla pelaamistasi, sekin kun on mahdollista. Kortin ottaminen ei hyödyttänyt mitään, koska muistit kortin numeron, mutta sitä et mulle kertonut. Tunnuslukulistan takavarikointi auttoi hetken, kunnes se alkoi tuntua sinusta holhoamiselta, enkä itsekään siitä pitänyt.

Voin rehellisesti sanoa, että kaikki keinot tuli kokeiltua. Paitsi se, että olisin suuttunut sinulle oikeasti. Sait todella paljon anteeksi vain siksi koska rakastan sinua. Eikä se huutaminenkaan olisi mitään auttanut, luultavasti olisit vain syyllistänyt itseäsi enemmän ja vetäytynyt enemmän.

Koko ajan sulla oli selkeästi pelaajan persoona ja oma persoonasi. Peluri oli harvinaisen mulkvisti kaveri, joka todella osasi vierittää syyn toisen niskoille siitä mitä oli itse tehnyt. Peluri oli myös se kaveri, joka suostutteli ja manipuloi. Siellä jossain välissä olit sinä, jonka näin koko ajan selkeästi. Jos en olisi nähnyt sitä, että sun addiktipersoonasi on eri kuin sinä, en enää olisi tässä. Oon sanonut sulle kymmeniä kertoja, että näen sun sielun ja se on kaunis. Se ei ole pelurin sielu.

Rehellisesti puhuen: oon itkenyt sun tekemisten takia monta iltaa. Mut sinä et sitä huomannut. Oon valvonut monta yötä ja miettinyt, että miten vitussa tästäkin selvitään. Oon noussut liian monena aamuna ja itkenyt, kun raha on ahdistanut niin paljon. Kun olin raskaana, toivoin todella lujaa, että lapsi saisi sut lopettamaan pelaamisen. No, ei saanut.

Syyllistän tästä myös itseäni. Minä mahdollistin sun pelaamisen. Oon helvetin vihainen itselleni siitä, et en osannut sanoa ei. Jos olisin sen tehnyt, niin olisi ehkä säästytty paljolta. Sua en syytä. Ite minä sitä rahanappia lopulta painoin, et sinä.

Tämän kaiken jälkeen


Mut kaikesta huolimatta olen edelleen tässä. Tiedän useita toisenlaisiakin tarinoita. Mullekin on sanottu, että kannattaa miettiä jaksaako jatkaa tällaisessa suhteessa ja että omaakin hyvinvointia on ajateltava. Mut se pelaaminen loppui lopulta ja se muutti tavallaan myös tulevaa. Monta kertaa asetin itselleni aikarajan,  jonka ajattelin sanoa myös sulle, että tähän mennessä toivoisin jotain muuttuvan. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä ääneen sanotuksi. Vähää ennen kuin pelaaminen sitten loppui, mentiin jo jatkoajalla. Lopettaminen tuli sinällään hyvään aikaan, koska mun mittari alkoi tämän suhteen jo tikittää.

Mitä tämä on sit nyt, kun oot ollu kolmisen kuukautta pelaamatta? Ensinnäkin, sun masennuspäiviä on ollu vähemmän. Peluria ei ole näkynyt. Toisekseen meillä on ollut rahaa enemmän. Kolmanneksi, oon ruvennut vähitellen taas luottamaan suhun. Neljänneksi, ahdistus on vähentynyt. Mun ei ole tarvinnut miettiä rahapäivänä, että mikä on illan olotila ja rukoilla voittoa. Sunkin ahdistus on vähentynyt,eikä mielialanvaihteluja oo enää niin paljon. Näin heti, kun olit tullut asian kanssa julki, että sinua helpotti. Se huokui koko olemuksesta.

Oleminen on muutenkin ollut kevyempää kuin ennen. Jotenkin helpompaa. Aidompaa, voisi olla oikea sana. 

21.11.2016

Huumeiden käyttäjä voi olla kuka tahansa - statuksesta riippumatta

Huumetta ei kiinnosta se, kuka olet, mitä teet työksesi, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut tai mikä sinun status on - sitä kiinnostaa vain, että tuletko hänen kaverikseen.

Ihmisestä ei monestikaan ulkoisesti huomaa, käyttääkö se huumeita vain ei. Itseasiassa kuka vain vastaantulija voi olla huumeiden käyttäjä. Kuka vain normisti duunissa käyvä voi iltaisin pajauttaa pilveä tai vetää jotain kovempaa.

Mä tiiän, että suurimmalle osalle ihmisistä mielikuva narkomaanista on tämä:

Yleisin mielikuva narkomaanista. Kuva: lajmi.net

Mutta hei! Vain aniharva, murto-osa käyttäjistä on tämän kuvan näköisiä. Vain harva! Suurinosa on ihan tavallisen näköisiä kansalaisia, jotka käyvät töissä, ovat perheellisiä tai muuten vain sen näköisiä ja oloisia, ettei niistä huomaa yhtikäs mitään. Etenkään, jos ei ole harjaantunut näkö, että osaa katsoa niitä oikeita asioita mitkä tavallaan paljastaa. Mulla on harjaantunut näkö, mutta se johtuukin siitä, että olen ollut kentällä kymmenisen vuotta ja sitä paitsi, kyllähän koira koiran tunnistaa.

Pilvenpolttajat on kaikista hankalimpia tunnistettavia. Joistain toki näkyy kilometrin päähän, että paja maistuu, mutta jos jonkin aineen kohdalla, niin tämän, se tunnistaminen on kaikista vaikeinta. Kovempia aineita käyttävistä ei tiedä ollenkaan jos on ns viihde käyttäjä, koska aine ei pääse muovaamaan sun ulkoista habitusta millään lailla. Rankemmin vetävistä toki huomaa sitten melko helposti, mutta kaikkia ei kama muuta. Moni on sanonut mun kohdalla, ettei olisi uskonut millään, että mulla on menneisyys aika karu. No mulla on tietysti jo kuivia vuosia takana lähes 6 vuotta, mutta siltikin. Monesta entisestä käyttäjästä kyllä näkee, että kovat kamat on maistuneet joskus.

Olet kuka tahansa ja teet mitä tahansa - sillä ei ole väliä


Mun pointti on siis se, että ulkoisesti kuka vain voi näyttää hyvältä ja normaalilta ja tehdä ns normijuttuja, mutta se, mitä tapahtuu iltaisin tai viikonloppuisin, ei meistä kukaan tiedä. Ihminen voi elää ihan laadukasta, hyvää elämää missä velvollisuudet hoituu vallan mainiosti. Monella on varmasti voimakas harhakuva siitä, että jos käyttää kamaa, on ihminen kerrasta rappiolla ja kaikki menee vituiksi. Ja se näkyy ulospäin. Ei se "ihan" niin ole eikä mene. Jos jolla kulla onnistuu kohtuu käyttö, niin keltä se on pois? Asia on sitten eri jos, ja liian monen kohdalla kun, se ei ole hallinassa sillä se aiheuttaa ongelmia uskomattoman laajalla säteellä, eniten toki sille käyttäjälle itselleen.

///

Huume ei katso mihin "lokeroon" (mä vihaan lokerointia!) sä kuulut, missä firmassa työskentelet, oletko ns pukuherra korkeassa virassa tai opiskeletko / oletko työtön, kun se esittelee sinulle itsensä. Jos päätät tarttua houkutukseen, se on sun valinta eikä siitä pitäisi rangaista. Ihminen on kovin heikko loppujen lopuksi kaiken maailman houkutuksille ja niitähän tässä maailmassa riittää.

"Moi. Minä olen huume. Haluatko maistella minua? Lupaan, että annan sinulle maailman parhaimman fiiliksen. Paremman kuin mitä olet koskaan, ikinä milloinkaan missään kokenut ".

Paha on paikka kieltäytyä, varsinkin jos ja kun siinä on muutakin tilannetta ympärillä. Tilanne voi syntyä piriluukussa, kahvipöydässä, yökerhossa, ihan missä vain! Tuossa kohtaa on ihan sama, kuka sinä olet eikä se huumeita kiinnosta edes. Se haluaa vain luoda sinun kanssa suhteen, kaveripohjalta alkuun, mutta mikäli käyttö radikaalisesti lisääntyy ja mopo karkaa lapasesta...

Tulee sinusta helposti orja itse saatanalle.

16.11.2016

Älä hoida virastoasioita piripäissäsi

Itse nimittäin tuli aikoinaan hoidettua jokusen kerran ja joka kerta siitä oli enemmän haittaa, kun hyötyä. Tässä kaksi tapausta menneiltä vuosilta.

Kuvakaappaus Youtubesta, mutta ihan kuin minä silloin aikoinaan

Kelalle selvitys


Vuosi oli jotain 2004 - 2005. Mulle tuli Kelalta postia jossa vaadittiin selvitystä työkunnosta ja siitä, olenko valmis ottamaan työtä vastaan jos sellaista tarjotaan. No mä nohevana poikana ajattelin siinä piripäissäni, että nythän se on sopiva hetki täytellä vastaus Kelalle. Ei olisi ehkä kannattanut.

No siinä illalla sitä lappua täyttelin ja lisäselvitys kohtaan sitten annoin kynän laulaa. Kirjoittelin ties mitä (harmi, ettei ko. lappua ole tallessa enää) ja selittelin ummet ja lammet ja kun urakka oli valmis, olin tyytyväinen runosuonen pulppuamiseen (tuo nimenomainen sana kuvastaa sitä parhaiten) ajatuksella "tästä tuli vitun hyvä!". No ei tullut, Kelan mielestä.

Sehän on melko tuttua huttua, että Kelalta saa odotella päätöksiä jopa kuukausi tolkulla, mutta mun ei tarvinnut. Seuraavana päivänä, kun vein täytetyn lapun Kelalle, tuli vastaus asiaan kahdessa päivässä! Siis kaksi päivää ja päätös oli siinä. Edelleen fiilikset oli ne, että tää meni tosi hyvin ja, että rahan tulo Kelalta jatkuu. Voin sanoa, ei jatkunut. Avasin kirjeen. Kappas, tuli 3kk karenssi eli käytännössä neljään kuukauteen en saanut rahaa muualta kuin soskusta. Päätöksessä oli jopa lainailtu mun sössötystä mm tälleen (ulkomuistista) "Työnhakuni on voimassa ja ajatuksena olisi jossain vaiheessa mennä töihin, mutta tällä hetkellä en pysty menemään, koska olen kiireinen mies omien asioiden johdosta", jonka Kela oli tulkinnut (ihan oikein) silleen, että olen kyllä työkkärin kirjoilla niin kuin pitääkin, mutta töitä en pysty ottamaan juuri nyt vastaan. Että periaatteessa voisin tehdä ehkä jotakin työtä, mutta en sittenkään.

Annoin heille piripäissäni paikan ja ne käytti sen.


Työkkäriin yön valvoneena


Tämä kuningasidea syttyi siinä aamu kolmen aikaan, kun tajusin, että mun pitäisi käydä työkkärissä lähiaikoina. Kelailin siinä johtojen lisäksi sitä, että jos vetää vedot 'bout tuntia ennen kuin työkkärin ovet aukeaa Tiksissä, niin on sitten kärppänä paikalla ja täydellisessä vireessä. No niin tuli oltua, perhana.

Mä menin sinne heti, kun ovet aukesi ja ensimmäisenä jonotuslapulle ja siitä sitten huoneeseen sisään. Mä en muista yhtään mitään siitä, mitä siellä huoneessa tapahtui, mutta kun tulin sieltä pois, oli fiilikset huimat, koska kuvittelin jotenkin sen menneen hyvin. No riippuen näkökulmasta ja kuka katsoo, mutta omasta työtävieruksuvasta maailmankatsomuksesta katsoen se käynti oli lähinnä katastrofi.

Mä olin suostunut kaikkeen mahdolliseen.

Mulla alkoi puhelin soimaan heti seuraavana päivänä ja sitä puhelinrumbaa riitti kaksi vitun viikkoa. Jokainen joka soitti, oli jonkin kurssin tai koulutuksen tai työpaikan vuoksi soittamassa mulle. "Sinä olit ollut kiinnostunut tästä" -fraasi kuului jokaisen suusta. Sähköposti huuti siinä sivussa kaiken maailman tarjouksia erinäisistä mahdollisuuksista työllistyä/kouluttautua. Mulle ei tuohon(kaan) aikaan oikein mikään tuollainen kiinnostanut ja niinpä siinä toden teolla koiteltiin mun luovuutta selvitä niistä puheluista ilman, että virallisesti suostuu johonkin mitä ei halua. Vuosi taisi olla 2009 ja meno oli liian kovaa. No mä selvisin vanhalla kokemuksella noista kieroilemalla ja venkuloimalla ympäripyöreätä settiä jokaiselle, mutta yksi vahinko tuli.

Jouduin menemään kaksi viikkoa kestäneelle työnhakukurssille.

6 tuntia per päivä ja 10 päivää ja enhän mä jaksanut kuin 8 päivää vääntää siellä. Tuokin skeida loppui omaan karkuun juoksemiseen, kun toiseksi viimeisenä päivänä eli torstaina päätin, että kerta tässä ollaan tietokoneluokassa ja tuolla arkussa on läppäreitä ihan vitusti ja mä oon tässä yksin, niin minäpä pöllin yhden. Ei ne kuitenkaan huomaa. Ja itseasiassa eivät huomannetkaan. Muut meni ruokatunnille ja mä jäin atk-luokkaan ja huokutus kävi vaan liian suureksi. Läppäri laukkuun ja kun kurssin vetäjä saapui paikalla, sanoin, että mulla on lääkäri tunnin päästä, niin mun on pakko lähteä nyt.

Asiaa toki auttoi myös sekin, että oma tietokone oli paskana. Se meni rikki, koska kilahdin yksi ilta ja vedin nyrkillä näytöstä läpi. Kävi vain fiuuuu kun 700€ läppäri oli täysin paskana ja sileät 50:n euron setelin sai siivet. Vitutti jälkeen päin, mutta korvasin vahingon tuolla läppärin pöllimisellä. Se pöllitty läppäri oli ihan paska ja siihen joutui jollain vippaskonstilla murtautumaan vierastilin kautta, että sai edes koko paskan toimimaan. Pöllin siihen vielä virtajohdon kurssikaverin koneesta ja toiselta vein hiiren, kun ei näitä rojuja ollut siellä arkussa. Nämä kaikki laitteet ym oli toki sen koulun omaisuutta, että en vienyt keltään yksityishenkilöltä mitään, jos se nyt asian paremmaksi saa.

No ei se kyllä saa.

12.11.2016

LUKIJALTA: Mitä on lähimmäisen rakkaus? Minkä kaiken se kestää?

Tässä vähän taustaa meistä...

Tavattiin ukon kanssa 2011 alkutalvesta. Tapailtiin ja pian mies muutti kotiini. Heti ensimmäisellä tapaamisella hän kertoi peliongelmastaan ja käyneensä sen takia hoidossa. Minähän en ymmärtänyt mikä helvetti olisi tulossa, vaan rakastuin "rehelliseen" mieheen, joka kertoi ongelmastaan avoimesti minulle... Minulla ei ole kokemusta riippuvaisista ihmisistä aiemmin.

Alkuvuodet (noin 2 vuotta) menikin rakkauden huumassa hyvin. Enhän mä osannut epäillä miehen pelaavan taas ja koko ajan... En muista missä vaiheessa tajusin miehen pelaavan enemmän. Jossain vaiheessa vaan tajusin, että meillä ei ollut ikinä rahaa. Minä olen aina laskuni maksanut ja mielellään ennen eräpäivää...


Yhteinen unelma toteen


Perustimme yhteisen yrityksen. Yhteisen unelmamme. Töitä riitti, mutta sitten alkoi ongelmat... 100 tuntiset työviikot ajoivat miehen rahiksen koneille yhä enemmän ja kierre oli valmis. Masennus, ahdistus, morkkikset. Siihen lievityksenä piri, kannabis, viina ja en varmaan kaikkea edes edelleenkään tiedä. Niin ja lääkkeet koska miehellä perussairaus joka meni krooniseksi n. 3 vuotta sitten. Siihen tramalit edelleen ja matkalla on ollut jos vaikka mitä muitakin...

Mentiin kuitenkin naimisiin, tehtiin abortti (miehellä jo 4 lasta, mulla 2 ja olisin halunnut vielä pitää tämän enkelin) ja alkoi mennä päin helvettiä... Ukko lähti päissään autolla täältä Pohjois-Suomesta, jossa asutaan, Helsinkiin ja oli hukassa 6 pv... Poliisit ei löytänyt, vaikka soitin tarkkaa sijaintia jos sen tiesin. Tuli sit takaisin, kun sain yhteyden ja rukoilin tulemaan kotiin. Kotiin tuli mies kuin ei mitään ois tapahtunutkaan. Huolehdin tuolloin vielä yhteisestä yrityksestämme ja ajoin ukon kotoa pois. Siitä se ilo repesi.

Paras oli, kun nostin syytteet auton pöllimisestä ja firman luottokortin ottamisesta ja tein lastensuojeluilmoituksen (Jätti 4 lastaan yksin kotiin). Poliisisetä kysyi oonko varma, että haluan nostaa syytteet jne, kun sehän on mun aviomies?! Voi helvetti.... Suomen paska valtio. Suosittelivat sit ukon palattua kotiin perumaan syytteet, kun ei oo vahinkoa sattunut... Voi vittu!

Paineli kotikonnuilleen juoppokaverien luokse ja blaa blaa. Välillä hain kotiin selviämään ja viime uutenavuotena tuli stoppi. Oltiin erottu, kun miestä ahdisti olla kotonamme, joten häipyi taas juopotteleen/vetään kamaa. Uutenavuotena nakkas mulle tekstarin:

- Oon KAKS:lla. Otin överit lääkkeitä.

En enää tuntenut muuta kuin pettymystä, että se ei onnistunut edes siinä... =(


Hoitoon, hoitoon, hoitoon


Tuli 1.pv kotiin ja oli yön kotona. Itkettiin enemmän, kun ikinä... Seuraavana pv:nä vein sen OYS:n psyk.osastolle ja lukkojen taa... Sen jälkeen se on luvannut maat ja taivaat ja taas on menty perse eellä puuhun... Asumusero. Avioero vireille. Harkinta-aika. Selvittelyä ja yrittämistä yhdessä ja erikseen. Yrityksen vedin konkurssiin. Velat jäi mulle, kun kaikki oli mun nimissä, kun ei sillä ollu niitä luottotietoja. Eikä enää mullakaan, mutta ollaan hengissä...
MTT:n kautta päästiin terapiaan yksin ja yhdessä. Pieniä askelia eteenpäin ja nyt vihdoinkin valoa tunnelissa. Mies järjesti ittensä ihan ite MTT:n kautta Etelä-Suomeen hoitoon. Nyt on eka viikko takana ja vähän jo toista. Vielä 5 jäljellä.

Psykiatrinen päivystys. Kuva: Helsingin Sanomat


Mutta nyt oli vissiin vasta aika kypsä hoidolle... On eri mies soitellut ja viestitellyt sieltä. En oo tottunut, että se edes ottaa yhteyttä minuun poissa ollessaan, kun kaikki muu on ollut tärkeempää... Nyt oon vaan odotellut, enkä juurikaan ite oo ottanut yhteyttä siihen, että se keskittyisi itteensä ja hoitoon. Näyttää toimivan. Tietenkin kuten eilen sille sanoin, niin mun luottamus on nolla% edelleen. Ja suurin koetinkivi on kotiinpaluu ja elämä ja arki täällä. Miten välttää taas aineiden kaa sekoilut ja pelit... Jää nähtäväksi, mutta toivon parasta. Avioeroa en ottanut, mutta virallisesti ollaan asumuserossa, mutta yhdessä ollaan oltu ukon "kämpillä", jonka hommasi, kun tilanne oli päin persettä...

Huh kun ajattelen mennyttä, niin ahdistaa ja toivon todella, että parannusta tapahtuisi. Rakkautta riittää. Välit molempien perheisiin meni aikalailla. Äitini tukee minua, vaikka sanookin, ettei hyväksy mieheni tekemisiä. En minäkään hyväksyisi. =) Mutta äiti tukee päätöksiäni ja auttaa minkä pystyy minua. Muuten vertaistuki on ollut vähäistä. Ihmiset pelkää, kun mun mieshän on ihan narkkari ja juoppo ja vaikka mitä... Ikinä se ei oo suoneen piikittänyt. Kaikki muut on mennyt jos on ollut saatavilla.

Kirjoittaja halusi pysyä nimettömänä

10.11.2016

Miten päihderiippuvainen haluaa sinun häntä kohtelevan?

Se haluaa, että annat hänelle empatiaa, ymmärrystä, halauksen. Se haluaa, ettet tuomitse häntä, hän saa tuomionsa jo muutenkin oikeastaan joka paikassa; virastoissa, apteekissa, terveysasemalla, missä vain. Jokainen joka on ollut tai on parasta aikaa päihderiippuvainen, on saanut osakseen halveksevia katseita, syyttämistä, tuomitsemista, mollaamista, vittuilua, jopa uhkailuja ja näiden asioiden kanssa pitäisi pystyä elämään? Joka ikinen tämmöinen kohtelu jää mieleen ja kummittelemaan jonnekin alitajuntaan vähintään. Ja vieläpä pyydetään (lue käsketään), että pistä itsesi kuntoon. "Mikä siinä on niin vaikeaa?!" Että sen pitäisi onnistua, kun vaan päätät. Ei se ihan niin mene.

Jotta ihminen pystyisi tekemään muutoksen, se tarvitsee oman halun ja motivaation lisäksi tukea, niin perheenjäseniltä kuin vaikkapa terveyskeskuksissa. Miten ihmeessä kukaan pystyy mihinkään muutokseen jos saa osakseen joka helvetin paikassa puistoista lähtien vain halveksevia ja nyrpeitä katseita ja jotkut jopa vittuilee ja huutelee ties mitä uhkausia ja hävyttömyyksiä. Siinä äkkiä tulee mieleen, että "vitut! Tehdään sit silleen, että on tuon paskan mukainen ihminen". Päihderiippuvainen jo itse itseään tuomitsee ja dissaa mielessään kuinka paska ihminen voin ollakaan, tarviiko se kuulla sen saman joltain tuntemattomalta? No ei tarvitse!

Jokainen joka on sortunut siihen, että vittuilaan kuinka paska narkkarin retku voit ollakaan, niin mietippä hetki sanojasi. Mitäs jos sinä ajaudut, syystä tai toisesta, samaan liemeen? Haluatko, että joku tulee sulle päätään aukomaan? Tuskinpa haluat. Tai joku sun läheinen romahtaa ja päihdehelvetti pääsee valloilleen. Et sä halua, että hänelle vittuillaan, en uskakaan, että haluaisit.

Ja sitä paitsi, päihderiippuvuus, oli se sitten alkoholin tai huumeiden lopputulema, on sairaus. S A I R A U S. Se sijaan, että vedettäisiin kohtelu vituiksi, voisi toimia toisenlainen lähestymistapa. Kaikki se negatiivinen ajattelu pois ja tilalle positiivisia juttuja. Se päihderiippuvainen ihminen haluaa sulta kuulla jotain kivoja, mukavia juttuja, eikä pään aukomista. Kun kohtelet jotakin empatian kautta, voi se ihminen saada kipinän muutokseen siitä. Siinä on sitten kivat hartioilla, kun mietit, että mun sanomisista se alkoi tokenemaan. Voi tuntua hyvältä.

Vanha sanontahan on, että kohtele toista niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan. Tuon paremmin ei voi oikeastaan edes sanoa.

4.11.2016

Pientä hiljaiseloa tällä hetkellä, ei syytä huoleen!

Suuren, koko elämän mullistaneen elämänmuutoksen vuoksi on nyt ollut hiljaiseloa blogin suhteen, enkä myöskään ole facebookissa juuri jakanut mitään mielenkiintoisia artikkeleja/juttuja tämän härdellin keskellä. Mutta tosiaan, ei syytä huoleen! Elossa ja erittäin hyvä vointisena täällä ollaan, nyt vaan menee pienoinen tovi tässä, että saa systeemit kuntoon ja pääsee taas blogin ääreen oikein kunnolla ja tuttuun tyyliin.

Aiheita saa edelleen ehdotella, sekä jos jollain halua julkaista mun kautta elämäntarinaansa tms, niin niitäkin saa laittaa. Julkaistaan sitten toiveiden mukaisesti ja tarvittaessa räväkästikin. Itsellä olisi edelleen melko pitkäaikaiseksi toiveeksi muodostunut toive saada sellainen tarina alle, jossa korvaushoidossa oleva ihminen kertoisi mitä se elämä on joko äitinä/isänä tai jos lapseton, niin silleenkin. Itsellä, kun ei ole KH:sta mitään kokemusta, nähnyt vaan.

Freestyle-lehti


Tulevaisuudesta sen verran, että niinkuin fb-seuraajat tietääkin, allekirjoittanut on mukana tulevassa Freestyle-lehden (linkki kotisivuille) julkaisussa. Homma lähtee heidän kanssaan käytiin ns esittäytymisellä, kuka olen ja mitä on tapahtunut ja mitä nyt kuuluu -tyylillä. Jatkossa sitten kirjoittelen jokaiseen Freestyle-lehteen (linkki heidän fb-sivuille) kolumnia, lehtihän ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Tuleva julkaisu ilmestyy marraskuun puolivälin jälkeen ja seuraava siitä ilmeisesti helmikuun aikana tai jotain sinne päin.

Reunamedia


Mulla oli myös tuossa lokakuun 30:s päivä haastattelu Reunamedian (linkki heidän kotisivulle) kanssa. Tehtiin syväluotaava haastis ja sitten otettiin kuvia. Toimin mallina toista kertaa elämässäni :D Reunamedia on verkkojulkaisu media eli heidän juttunsa tulee heidän omille kotisivuilleen ja jakavat kirjoitettuja juttuja myös omilla fb-sivuillaan. Juttu julkaistaan aikaisintaan tuossa marraskuun puolivälin jälkeen. Kerron tarkemman ajankohdan kunhan sen saan tietää.

Mutta tämmöistä. Kivoja juttuja tulossa ja elämä hymyilee aika hyvin tällä hetkellä. Toivottavasti en kohtaloa tuolla härnää, kun ääneen sen sanon :)

Lisäys: Reunamedia ei sitten julkaissut koko juttua ja vieläpä hoitivat homman niin hienosti, että selittelyjen jälkeen ("kohta tulee/ens kuussa) hiljenivät täysin eikä mitään vastausta mihinkään aivan yht'äkkiä. Syytä siihen, miksi ei julkaista ei tietenkään vaivauduttu kertomaan. Tosi ammattimaisesti hoidettu homma heiltä!