Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

30.9.2016

"Kun voin auttaa muita, saan menetetyille vuosille merkityksen"

Olihan meillä huumevuosina ihan hauskaakin. Sehän olisi silkkaa kusetusta, lähinnä itsensä, mutta myös muille jos sanoisi, että kaikki oli ihan perseestä eikä kivaa ollut missään vaiheessa. Kyllä oli. Pitkäänkin. Muuta väittämällä se olisi myös asioiden vahvasti dramatisointia. Jos miettisi kokemusasiantuntijuutta ja menisin jonkun luokan eteen kertomaan kuinka kaikki oli paskaa jne niin ketä valehtelu hyödyttäisi? Sehän vain demonisoisi kaikki päihteet, mutta toisaalta eipä sillä, suurin osa päihteistä on vaarallisia eikä niihin pidäkään sotkeutua, mutta fakta on kuitenkin se, että huume kuin huume (käytännössä) tuo käyttäjälle hyvää oloa, alkuun. Eihän niitä muuten kukaan edes käyttäisi.

Niitä hyviä muistoja mitä päihteiden käyttö tuotti, ei kukaan onneksi voi pois viedä. Oltiin samassa veneessä kaikki, se oli sitä yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta, melko huoletonta elämää. Mutta niitä huonoja muistoja vasta riittääkin. Miksi näin? Jos miettii, että itse olen pelautunut päihteiden kanssa 13 vuotiaasta lähtien eli tasan 20 vuotta, ne päihteet jossain vaiheessa näyttää ne pirun kasvot. Alkuun kaikki on neonvaloja ym, mutta pitkän käytön jälkeen yhtäkkiä tunnelma pään sisällä muuttuu päinvastaiseksi. Kroppa alkaa oireilla, pää vielä enemmän ja se kaikki hauskuus mitä oli kestänyt jopa vuosia, on poissa ja tilalla on pahemman luokan painajainen. Painajainen, mistä ei ole herätystä ennenkuin lopettaa.

Niin kauan, kun sinä käytät huumeita, sinulla on tai voi olla hauskaa ja voit nauttia elämästä. Mutta siinä vaiheessa, kun huumeet käyttää sinua, sinusta muovautuu ihminen joka ajattelee vain itseään ja tekee kaikkensa sen eteen, että meno jatkuu myös huomenna. Elämänilosta ei tietoakaan. Se entinen, hyvätahtoinen ja -sydäminen ihminen on poissa ja tilalla on epätoivoinen, sielunsa paholaiselle myynyt ihmisraunio, joka on valmis varastamaan ihan keneltä tahansa, jotta saisi päivän fixinsä. Se on pelottavaa ajatella kuinka liiallinen päihteiden käyttö muovaa ihmisestä niin erilaisen kuin ikinä mahdollista. Ero on sama kuin yöllä ja päivällä.

Me mietittiin tuossa parhaan ystäväni kanssa, että pitää ihmisen keho ja aivot olla lujaa tekoa, että ne kestää kaiken sen myrkyn mitä verisuonissa juoksee. Osalla ei kestä ja lopputulokset on karuja, niitä pahimpia mahdollisia. Mietittiin, että varmaan puolet on kuollut siitä jengistä mikä aikoinaan oli. Miten hyvä tuuri meillä on käynytkään, kun ei kuuluta  tuohon, isoon 50% joukkoon. Kuinka monesti minulla tai monella muulla kaverillani on ollut hengenlähtö lähellä, tavalla tai toisella? Voi vain arvailla miten lähellä on ollut överit, miten lähellä se oli, kun vetäisin rekan alle motarilla, miten lähellä se olikaan, kun seisoin partsin kaiteella (toinen kerros) ja olin aivan valmis hyppäämään? Väkivallalla ei mua liiemmin koskaan uhattu, siis silleen, että olisi ollut pelkoa siitä, että minut tapettaisiin. Niitä perus pieksän sinut jossain montulla oli, mutta ei hengenlähtöä tarvinnut koskaan pelätä, mitä nyt jossain piripsykoosissa varmaan oon ollut todella monesti hiessä noita asioita kelaillessa. Ainoa joka oli oikeasti hengenlähtö mielessä minulle vaaraksi, olin minä itse. Siksi en koskaan hankkinut asetta vaikka niitä olisi kyllä ollut saatavilla. Sen monesti sanoinkin ääneen, etten luota itseeni siinä kohtaa, kun tulee heikko hetki päivässä, sillä saattaisin ampua aivoni makuuhuoneen seinälle. Kerran vetäisin rikotun ikkunan isolla lasipalalla kaulaani vekin, en saanut ns lutkua auki vaikka sitä vähän siinä yritin. Onneksi kännipäissään keksitty idea ei eskaloitunut pahasti sillä kertaa. Tai silloin, kun takapenkiltä kovassa vauhdissa yritin hypätä ulos, mutta kaveri pelasti. Isäni löysi toisen kenkäni seuraavana päivänä keskeltä taajamatietä. Vähän oli nolo, mutta siinäkin kännipäissään ei taas kestänyt elämää ja piti jotain koittaa. Paskoja ratkaisuja kaikki edellä mainitut, mutta kertoo vain siitä, miten paskaksi eri päihteet ja niiden liiallinen käyttö minun(kin) kohdalla pisti. Sitä ihan kauhulla nyt miettii, miten kujalla sitä oli. Miten paljon mä mietin itsemurhaa, kun ei muuten pääse eroon siitä oravanpyörästä. Eikä sitä silloin todellakaan tajunnut, vasta tälleen jälkeenpäin tajuaa miten rikki, hajalla, sirpaleina sitä olikaan.

Edellä mainitut asiat kertoo vain niistä ajanjaksoista, kun päihteet käytti minua, enkä minä niitä. En ollut kuski vaan matkustaja. Sitä voi jokainen miettiä, miten heikko ote elämään voi ihmisellä olla ja kun saa pään ja asiansa selväksi, miten erilainen se ote elämään on tänä päivänä. Ero noiden kahden Samin kohdalla on niin valtava, ettei sitä pysty edes kuvailemaan tämän enempää. Ei löydy sanoja.

Nuo vuodet oli karuja, mutta ex-jääkiekkoilija Marko Jantusen sanoin; "Kun voin auttaa muita, saan menetetyille vuosille merkityksen". Alleviivaan täysin tuon lauseen. Siinä ollaan kohtuu voimakkaasti ytimessä ja hieno oivallus, sillä noinhan se menee, myös minun kohdalla, Haluan jakaa kokemukseni kaikille ketkä sitä tarvitsee, sainhan minäkin aikoinaan apua, niin haluan sinun myös saavan. Vaikka sitten näiden tekstien kautta. Kaikki apu on aina eteenpäin.

En aio jättää tätä maailmaa ennenkuin olen antanut itsestäni ihan kaiken.

27.9.2016

Rakas äiti, nyt on aika jatkaa eteenpäin (Ei vihapuheita)

Tää on äiti sulle. Kai sä tajuat, että vaikka vitutuspäissäni sanon asioita, en välttämättä ihan kaikkea tarkoita? Sama pätenee varmasti myös toisinpäin, mutta mulla on ollut hankala erotella niitä sanoja, että mitä tarkoitat sydämestäsi, mitä sanot vain vihapäissäsi. Ja jälleen luultavasti toisinpäin.

Mun tämän kirjoituksen tarkoitus on tehdä asiat nyt selväksi tätä kautta, koska mitään muuta kanavaa pitkin et ole tähän mennessä halunnut tai pystynyt ymmärtämään. Kokeillaan jälleen tätä kautta.

Mä tiedän, että olen ollut vitun vaikea lapsi, teini ja aikuinen. Olen lyönyt sinua lapsena, käyttänyt huumeita, tehnyt rikoksia ja tuonut sinun kotiin poliisien lisäksi kavereita joilla sama tilanne kuin itselläni. En ole ollut missään tapauksessa helppo ihminen, vaan toisinaan vitun rasittava ja ärsyttävä ja ehkä hieman samalla tuonut sun kotiin pelkoa. Olen kuitenkin ainoa lapsesi joka on sinun luona asunut sen jälkeen, kun lähdit meiltä. Oireilin jo yläasteella ja kukaan ei tajunnut mitään. Oireilut helpottui hetkeksi, kun muutin sinun luokse, mutta jossain vaiheessa se kiva ja mukava asuminen siinä muuttui painajaiseksi. Ja oireilut tuli jälleen kuvioihin. Hain helpotusta vääristä asioista jo 17 vuotiaana. Toki sitä helpotusta haettiin jo 13 vuotiaana viinasta eikä se kyllä juurikaan auttanut. Pilvi auttoi, mutta samalla parissa vuodessa lipsahdin koviin huumeisiin. Se tie vei mennessään ja oli tappaa minut. Aika moni ei selvinnyt ja ne ei nyt ole enää täällä. Minunkin kohdalla voisi niin olla. No itse selvisin siitä kuitenkin vaikka menneenä vkl mietin, että miksi vitussa mun piti selvitä, koska tämmöistä paskaa on tämä elämä?! Joka tapauksessa en ymmärrä miten sinulla voi olla varaa moralisoida ja haukkua minua huumeiden käytöstä, kun itselläsi on sekakäyttöä (joka on päihdemaailmassa yksi vaarallisimmista muodoista vetää päihteitä) takana jo pitkälti yli 20 vuotta? Ei mullakaan ole varaa moralisoida ketään ketä vetää jotakin. Olen siihen varmasti joskus sortunut, mutta fakta on se, ettei minulla oikeasti ole varaa moralisoida kenenkään päihteidenkäytöstä. Sinullekin olen koittanut aikoinaan vaan sanoa, että jos millään pystyisit lopettamaan, mutta totuushan on se, että halu muutokseen täytyy lähteä itsestä. Sitä halua ei ole sinulta löytynyt ja se on sääli.

Mennyt viikonloppu


Tämä on varmaan kolmas tai neljäs kirjoitus sinusta tai sinulle, ja samalla takuuvarmasti viimeinen. Tämän jälkeen toivon todella, että sä vihdoin hiffaat mitä mä sulle sanon. Haluan sanoa sen, että mä en todellakaan vihaa sinua. Enkä myöskään toivo sinulle mitään pahaa. Niinkuin sinulle viestissä perjantaina laitoin, toivon, että saisit itsesi kuntoon ja eläisit onnellista ja laadukasta elämää. Olit tämän kääntänyt la aamun fb päivityksessä siten, että toivon sinun kuolevan. Ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tuosta(kin) herää vain vakavia ajatuksia sinun henkisestä voinnista. Fyysiset rasitteet on tiedossa, mutta en arvannut, että mielenterveys on romahtanut noin pahasti. Harmi. Sanoit myös su iltapäivällä jätetyssä vastaajaviestissä, että minun ja siskoni takia sinun viikonloppusi meni pilalle. No niin saattaa käydä, kun aloitat perjantaina tuhoamaan minun päätä ja varmasti olit tietoinen, että oltiin perheeni kanssa käymässä lapsuuden ja nuoruusvuosien paikkakunnalla viimeistä kertaa pitkään, pitkään aikaan. Olin toiveikas, että nyt saan viettää laatuaikaa rakkaiden ihmisten kanssa, koska seuraavaan näkemiseen menee aikaa ja halusin täten pyhittää viikonlopun heidän kanssaan. No aika äkkiä tajusin, että vituiksi se tulee menemään, kun kommentoit entiseen blogiosoitteeseeni perjantai päivällä mm että olet ilmaissut hoitotahdossasi, ettei minulla ole mitään asiaa sinun hautajaisiin. Sanoit myös, että kohta minulla ei ole äitiä jota haukkua, koska kuolet ja kehoitit etsimään uuden kohteen. Ymmärsin aika äkkiä tästä sen, että laadukas viikonloppu tulee menemään pilalle ja koska pommitus siellä sun täällä jatkui koko vkl, voinee jokainen arvata, että mitä minä siellä mietin aina, kun oli aikaa sille. Ja sitä valitettavasti oli. Aamusta iltaan pyörit mielessä ja hyvin, hyvin surullisissa merkeissä. Painajaisia olen nähnyt to-pe välisestä yöstä lähtien.

La iltana myönsit pari asiaa: Kysyin sinulta oletko alkoholisti? -Kyllä. Oletko sekakäyttäjä? -Kyllä. Milloin sinulla alkoi tämä ongelma? -Vuonna 1994 kun muutin Joensuuhun. Nyt sinun enää täytyisi nämä samat asiat myöntää ja sanoa itsellesi.

Viikonlopun jälkeen


Mua on vituttanut, ahdistanut, ärsyttänyt ja ennen kaikkea masentanut tämä mennyt viikonloppu. Sen piti olla kiva ja osittain haikea vkl, mutta kaikkea muuta se kyllä oli, mutta ei tuota. Eilen olin siinä pisteessä, että tavarat lensi pitkin asuntoa ja teki mieli oikeasti tehdä itsellekin jotain. Oli äärimmäisen väkivaltaisia ajatuksia pää täynnä. Onneksi rauhoituin ja nämä jäi ajatuksen tasolle, mutta en muista ihan hetkeen olleen niin hajalla, mitä olen ollut viime päivät. Sinä olet varmasti yhtä lailla.

Siksi sanon myös tämän: Kuten yllä sanoin, että en toivo sinulle pahaa enkä vihaa sinua, niin sanon myös, että sinä et vaan voi kuulua minun elämään enää. En sano ei koskaan enää, koska sitä ei voi tietää, mutta niin kauan, kun tämä on tämmöistä, en voi laskea sinua minun elämään millään tavoin. Sun täytyy hyväksyä tuo, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Olen joutunut tekemään paljon erilaisia sulkemis juttuja. Olen joutunut sinun terrorisoinnin takia estämään kaikkien kommentoinnit entiseen blogi osoitteeseen, olen estänyt kahden eri google+ tilin kautta sinut, ettet pääse tännekin sitä kautta höyryämään. Olen joutunut laittamaan kätevän apuohjelman avulla estot puhelinsoittoihin sekä txt-viesteihin. Sinä itse jo aikaa sitten estit minut fb:ssä joten sitä ei tarvinnut tehdä, mutta silti jotenkin pystyt kommentoimaan mun Helvetistä Taivaaseen fb-sivuille. Teen estot siihenkin tämän jälkeen.

Fakta kun on se, että mitä vähemmän kuulen sinusta, sitä helpompi minun on hengittää. Karua, mutta niin totta. Mä oon päästänyt sinusta irti jo aikoja sitten, sinun yksinkertaisesti täytyy tehdä sama minun kohdalla. Sun täytyy päästää irti minusta ja yrittää unohtaa vaikka tuskin omaa lasta pystyy unohtamaan tai minä omaa äitiä, mutta mitä vähemmän kumpikin meistä toista ajattelee, sitä helpompaa on meillä molemmilla. En nimittäin uskokaan, että sinäkään tästä nautit. Minä en ainakaan. Sitä mukaa, kun väkisin pidät ääntä itsestäsi minuun liittyen, joka kerta myös kuulet minusta. Mulla on taipumus provosoitua joskus helpostikin ja kiihdyn nolla sataan hyvin herkästi. Paljoa en siis ärsykkeitä tarvitse jotta alkaa kiehua. Voisit varmaan lopettaa sen ärsyttämisen? Olen myös hyvin herkkä ihminen, en tiedä olenko peräti erityisherkkä, mutta sitä en mahdottomana pidä. Tiedät siis varmasti, että onnistut satuttamaan minua joka kerta, joten väkisin tulee se tahallisuus tässä esille. Ja koska mulla on ollut aina metodina "silmä silmästä ja hammas hampaasta" (haluan tuosta kylläkin eroon), niin tiiät myös tasan tarkkaan sen, että osaan hyökätä päälle (sanallisesti) jos ärsytetään. Tässä kohtaa käy jopa mielessä tuonkin tahallisuus, mutta et kai sä tahallisesti halua itsellesi pahaa oloa? No mistäpä sitä tietää, koska ilmiselviä väsymisen merkkejä sinussa on havaittavissa, näkemättäkin. Kuten sinulle puhelimessa sanoin, sä tartteisit pitkää psykiatrista hoitoa, niiden fyysisten juttujen lisäksi. Sanoit meneväsi hoitoon, mutta tiedä sitten menetkö. Toivottavasti. On ollut vuosia kurjaa katsoa sinun terveyden romahtamista. Ja sitten, kun laitat minuun välit poikki ja hyväksyn sen mukisematta, niin sekään ei ollut oikein.

Lopuksi


Äiti, me ei vaan tulla toimeen keskenään. Eikä me saada edes tehtyä näitä asioita selväksi "oikealla" tavalla. Tämä postaus on varmaan taas monen mielestä väärin postattu, mutta mulla on keinot todella vähissä. En halua kuulla sinusta enää mitään, koska niin on helpompi minulle. Ja kun sinä et kuule minusta mitään, on se sinulle aivan taatusti helpompaa, vaikka et ehkä asiaa näe silleen, vielä.

Joten rakas äiti, sanon tässä kohtaa sinulle hyvästi. Ehkä näemme vielä joskus, tulevaisuudesta kun ei koskaan tiedä, mutta nyt on hyvästien aika. Näin on parempi, kaikille. Niin minulle, avopuolisolleni, sinulle, miehellesi, sun kaikille lapsille ja mun isälleni. Tää on kuormittanut meitä kaikkia ihan liikaa. Olet rakas ja olit hyvä äiti aikoinaan, sinä vaan väsyit siihen kaikkeen. Nyt sinä olet katkeroitunut ja täynnä vihaa, vähän jokaista kohtaan, mutta kevyesti eniten sitä olen minä saanut kokea. Se viha mikä sinussa asuu, se on valtaisa. Siksikin olisi hyvä jos juttelisit patoutumistasi jollekin ammattiauttajalle. Mutta se on sinun päätös mitä teet tai jätät tekemättä. Mulla on myös samaa kokemusta, olinhan aikoinaan täynnä vihaa yhteiskuntaa ja kaikkea vääryyttä kohtaan.

Siksi mä ymmärrän aika paljon ja yritän tän kaiken läpi katsoa sinua silmiin ja nähdä siellä elämän valon. Se on himmeä, mutta se sykkii.

Kiitos ja anteeksi

-Poikasi

26.9.2016

Huumesota loppui, mitä tilalle?

Nyt kun huumesota on virallisesti myönnetty menneen vituiksi ja se on loppu (tosin ei Filippiineillä), voidaan ynnäillä mitä sillä saavutettiin. Lopussa tiivistetysti.

Pelkästään Yhdysvalloissa huumesota vei dollareita biljoonan edestä. Kyllä, biljoonan eli tuhat miljardia dollaria. Tämä sota kesti yli 40 vuotta ja tuloksena on se, että rahat meni ja Meksikossa kymmeniä tuhansia (arvio 60 000 - 90 000) ihmisiä murhattiin 6 vuoden aikana milloin minkäkin syyn verukkeella, tai jopa ilman syytä. Sama tosin jatkuu tällä hetkellä Filippiineillä, jossa tapetaan kaikki keillä on mitään tekemistä huumeiden kanssa. Tämän julisti maan presidentti Rodrigo Duterte ja vain 10:ssä viikossa on tapettu yli 3500 ihmistä. Näistä poliisi on tappanut 1105 ihmistä, muut on hämärän peitossa. Keskiarvo surmille on tällä hetkellä 47 ihmistä per päivä. Duterten vaalilupaus oli, että 6:ssa kuukaudessa tapetaan jopa 100 000 ihmistä joilla on kytköksiä huumekauppaan tai huumeisiin ylipäätänsä. No Duterte vinkuu nyt lisäaikaa, sillä ei kuulemma kerkiä tuohon lukemaan tuossa ajassa...


Tässä ja tai tuossa ei ole mitään vitun järkeä!


Kelatkaa miten täynnä vankilat on tuolla Filippiineillä. Miettikää miten täynnä hautausmaat ja vankilat on jenkeissä ja latinalaisessa amerikassa. Ja suurin osa on huumeiden takia lukittuna jopa loppuelämäksi.


Mä en kannata huumekauppaa en missään nimessä, koska ne myy kuolemaa ja ehkä joidenkin tahojen kuolemat on jopa oikeutettuja, mutta valtaosa ns. rivimiehistä ja -naisista tartteisi vaan laadukasta hoitoa eikä vankilaa! Miten jossain vankilassa huumeriippuvuus paranee? No ei mitenkään.



Iänikuinen vääntö kannabiksesta


Yksi suurimmista ellei suurin osa näistä huumetuomioista liittyy kannabikseen. Siihen samaan luonnon tuotteeseen jonka haitat on pienimmät kaikista päihteistä. Tupakka ja alkoholi on laillisia päihteitä, mutta samalla kyseiset tuotteet on pahimpia kaikista päihteistä. Mulla ei edes maalaisjärki riitä siihen, että miten vitussa kaikki on väärinpäin?! Miettikää nyt, se vaarattomin ja vähiten haittoja aiheuttava päihde on kielletty (aiheuttaa toki liikaa vedettynä myös haittoja) ja sen takia jengiä lusii kiven sisällä, mutta samaan aikaan eniten haittoja tuottavat on laillisia ja kaikkien saatavilla?! Kuinka monesti saadaan lukea uutisia jossa mökkireissun päätteeksi humalassa tapetaan se mökkikaveri siihen tuvan eteen? Liian monesti. Mutta kuinka monesti luetaan uutisia, että pilviveikko on aiheuttanut harmaita hiuksia jollekin? Miten ihmeessä nämä asiat on väärinpäin?


No maailma on nyt isossa murrosvaiheessa jossa me täällä Suomessa apinoidaan vuoden tai useamman viiveellä lähinnä sitä, mitä jenkeissä tehdään. Jenkeissä kannabis on jo laillinen päihde monessakin osavaltiossa ja tulokset on olleet hyviä. Käyttö ei ole lisääntynyt, haitat on pysyneet samoissa kuin ennenkin eli aika vähissä ja samalla on kilissyt yli 100 miljoonaa dollaria verorahoja näistä. En tiedä, mutta Suomessa kun on tämä talouskriisi ym päällä ja lama sen kuin vaan jatkuu (taitaa olla jo pidempi kuin 90-luvulla), päihdehaitoista tulevat kuluerät isonee, vankeja entistä enemmän jne, niin miksi ihmeessä ei täälläkin tyypattaisi tuota kannabiksen laillistamista?


Mä oon sitä mieltä, että niin paljon on tullut kannabiksen laillistamista puoltavia tutkimustuloksia ja aika harva tutkimustulos enää pystyy kampoihin pistämään, että kannabis olisi jotenkin paha asia (alkaa vastustajien argumentit loppumaan), niin mun mielestä kannabis pitäisi laillistaa tai ainakin dekriminalisoida. Vallitsevassa tilassa mikä täällä härmässä on se, että ha-merkintä tulee hyvin helposti ja nopeasti ja se vaikeuttaa työllistymistä, opiskelua jne ja samalla hoitoon meneminen on yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Koska häpeä ja leimaantuminen. Kannabiksen laillistaminen / dekriminalisointi vähentäisi kuluja hoitopuolella, poliisit voisi keskittyä oikeiden rikollisten kiinni saamiseen, kun ei tarvitsisi kytätä jotain kotikasvattajaa kuin mitäkin suurrikollista. Samalla siitä tulisi verorahoja varmasti tuo sama kuin mitä esim. Coloradossa oli tullut (yli 100 miljoonaa dollaria) per vuosi. Jos kannabis laillistettaisiin, pieni kotikasvatus sallittaisiin (tyyliin 3-5 kasvia) ja pienten määrien hallussapito sallittaisiin (esim. 5 ketolaa) ja kannabista voisi ostaa erikoisliikkeistä tai vaikkapa alkuun Alkon kautta, niin rikollisuus vähentyisi sekä väkivalta ja sen uhka pienenisi. Luulisi tuon kelpaavan valtiollekin? Yksi yö linnassa maksaa veronmaksajille noin 200€. Se on aika paljon jos miettii, että joku lusii kännipäissään tehdystä taposta 5 vuotta, niin se tekee rapiat 350 000 euroa siellä käynti. No tästä on puhuttu ennenkin.


Luulisin näin alkuun tuon dekriminalisointi olevan se juttu, myös kovemmissa huumeissa. Eli käytöstä ei tulisi sakkoja eikä huumausaineen käyttömerkintää minnekään rekisteriin. Tämä helpottaisi montaakin seikkaa, eniten sen ihmisen, sillä moni pystyy kuitenkin ihan normaalista käymään töissä. Se mitä vapaa-ajalla tekee, niin luulisi sen olevan henkilökohtainen asia. Ei käytöstä pidä antaa rangaistusta. Vaan hoitoa jos näyttää mopo karkaavan. Monella huumeiden käyttö on viihdekäyttöä eli vkl otetaan mitä otetaan ja arkena painetaan duunia / käydään koulussa jne.


Nyt on korkea aika lopettaa tämä nykyinen käytäntö, sillä se ei ole tuottanut oikeastaan minkäänlaisia positiivisia tuloksia. Nyt pitää keskittyä haittojen vähentämiseen, koska huumeet ei tule koskaan loppumaan tästä maailmasta. Se jos joku on varma asia.



Huumesodan lopputulos:


- Rahaa meni pelkästään Yhdysvalloissa biljoona dollaria reilun 40 vuoden aikana

- Ihmisiä kuoli tässä sodassa kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia
- Huumeita on tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen
- Huumeita saa tänä päivänä helpommin kuin ikinä ennen
- Perinteisten huumeiden rinnalle on tullut muuntohuumeet eli ns tutkarit
- Tutkareita kehitellään jatkuvasti eri versioita ja kieltolaki seuraa perässä, mutta reilusti jäljessä

= Ei siis tehnyt mitään hyvää vaan pelkkää pahaa ja koko hommassa täydellinen epäonnistuminen.


Nyt on siis nähty mihin kieltolaki johtaa. Se johtaa kannabiksesta vahvempiin, koska siinähän on jo huumeita vedetty, helpompi siis jatkaa laittomilla teillä. Niin kävi itsellekin. Kieltolaki myös hidastaa hoitoon menemistä, koska käyttäjä ei halua, että hänen vetämisestä tietäisi kaikki. No on se alkoholisteillakin vaikeaa se hoitoon meneminen edelleen, mutta se on jotenkin hyväksyttävämpää, olla siis alkon takia hoidossa kuin jos olisi huumeiden takia. Toiveena olisi itsellä, että kannabiksen käyttäjät uskaltaisi mennä hoitoon ilman leimaantumista nykyistä helpommin, mutta se on yhtä vaikeaa niin kauan, kun kieltolaki jauhaa. Ja edelleen korostan sitä, ettei kannabis kaikille sovi. Niin ei sovi alkoholikaan (esim. itselle ei kirkas viina sovi ollenkaan), mutta lukuisten tutkimusten mukaisesti kannabis on kuitenkin vähiten pahaa aiheuttava päihde tässä maailmassa. Otetaan tähän loppuun esimerkiksi sellainen ns battle, että siinä missä alkoholi aiheuttaa jopa syöpää, kannabis parantaa jopa syövästä. Eli täydelliset vastakohdat ja toinen näistä on laillinen, toinen ei...


Maailma tosissaan muuttuu ja me siinä mukana. Se päivä vielä tulee, että kannabis on laillinen päihde ja sitä jakaa esim. Alko ja kovatkin huumeet tullaan dekriminalisoimaan. Nyt pitää keskittää kaikki voimavarat ja rahat haittojen vähentämiseen, eikä hakata päätä seinään nykyisellä mallilla.


Ja mä tiiän, se joitain ihmisiä pelottaa jotta mihin esim kannabiksen laillistaminen johtaa. Kun ei osata viinaakaan käyttää... Tähän syynä on lähinnä propaganda mitä on syötetty lehtien, etenkin telkkarin ja myös netin välityksellä. Ymmärrän kyllä, että monella se on hyppy tuntemattomaan ja helposti miettii, että homma karkaa käsistä, mutta samalla voi miettiä ja lohduttautua sillä faktalla, että Portugalissa dekriminalisoinnin jälkeen käyttö ei lisääntynyt, mutta kuolemat ja vakavat taudit vähentyivät...


Miksi ei muka meilläkin menisi niin?

20.9.2016

Muutamia lyhyitä tarinoita piripäisestä menneisyydestä

Elettiin aikaa jolloin Playstation 2 oli uusin malli Sonyltä. Puheita pleikkari kolmosesta oli jo tuolloin ollut tyyliin, että muutaman vuoden päästä se ilmestyy. Niinkuin ilmestyikin. Mutta. Mun eräs jo edesmennyt kaverini päätti piripäissään viritellä omasta pleikka kakkosesta kolmosen. Ihan omatoimisesti se sitä viritteli ja sääti. Eihän se ihan kivuttomasti mennyt.

Jätkä oli viritellyt omaa konsoliaan ties miten kauan ja kun se testauksen hetki muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen koitti aamu kuudelta, voisi melkein sanoa, että ilmapiiri oli jännittynyt. Ja niin taisi olla tämä konsolikin. Virtapiuha seinään, "BOOM" ja puolen metrin valopallo. Koko asunto täysin pimeäksi. Kyllä muuten porukka säikähti. Ja tämä kaveri joka sen piuhan seinään laittoi, se se vasta säikähtikin. Ihan typerää hengellä leikkimistähän se oli, tosin eipä sitä silloin kukaan silleen ajatellut.

Tämmöisiä neronleimauksia voi odottaa syntyvän vain piripään aivoilla. No juttua tuosta kavereiden kesken piisasi ja paljon siitä puhuttiin, lähinnä naureskelen ja innoissaan selitellen. Kukaan ei vissiin ajatellut missään kohtaa, että siinä olisi voinut käydä äärimmäisen huonosti. No onneksi ei käynyt.

_________________________________________________________________________________

Kerran yksi toinen kaveri, hänkin jo edesmennyt, niin valvottiin siinä piripäissään useampi vuorokausi ja viimeisen valvojaisyön koittaessa se laittoi kuulokkeet päähän ja alkoi kuuntelemaan Wu-Tang Clanin Forever tupla-cd albumin sitä toista ceedeetä. Se aloitti sitä kuuntelemaan puolen yön aikoihin ja samalla kirjoitti ihan ihmeellisiä merkintöjä isoon vihkoon, sivu tolkulla. Ei meistä kukaan ymmärtänyt hevon vittuakaan siitä, mitä se merkkaili ylös ja innoissaan fiilisteli sitä levyä, samalla kun me muut pelattiin pleikkarilla milloin lätkää, milloin jotain autopeliä. Ja sitten yks kaks, suunnilleen aamu kuudelta-seitsemältä eli 6-7 tunnin kuuntelun jälkeen kaveri ottaa kuulokkeet pois ja alkaa epätoivoisena huutamaan "ei vittu, ei vittu" "mä oon kuunnellu koko ajan väärää levyä" "voi vittujen vittu". Se siis kuunteli yhtä vitun cd:tä kuusi seitsemän tuntia kirjoittaen samalla ihan ufo juttuja ja koko ajan olikin ollut väärä cd soittimessa... Muistaakseni kysyttiin, että miten tämä hei on mahdollista edes? Vastausta en muista tai kuultu, mutta kerta kaikkiaan ihmeellistä. Tosin, piriä neljä vrk, niin ei siihen nähden edes ihmetytä. Ja huom! Se siis kuunteli biisistä numero 1 aina viimeiseen saakka ja tämä läpikuuntelu siis kesti mainitun ajan. Se nimittäin kelaili edestakaisin yhtä biisiä varmaan about puoli tuntia per biisi ja hänellä siis kesti kuunnella yksi cd läpi tuon 6-7 tuntia...

_________________________________________________________________________________

Jatketaan samalla aihepiirillä. Jälleen piriä siinä vedelty pari vuorokautta, kun lähdettiin kaverin kämpiltä toisen kaverin kanssa parin kilometrin päässä olevalle hiihtokeskuksen pihalle. Me mentiin kesäisenä aamupäivällä kello 11 aikoihin sinne mun silloisella autolla. Koska haluttiin lähteä ulos sisällä jumittamisen sijaan ja mitä me tehdään siellä? No kuunnellaan legendaarista 2Pacin "Hit 'em up" biisiä kaksi tuntia. Se biisi kestää vähän päälle 5 minuuttia ja on siis kaikkien aikojen dissausbiisi ja me mennään sinne hiihtokeskukselle sitä suomentamaan... "Mitä se sano? Mitä se sano? Kelaa takaisin". Tuota se oli koko ajan. Se, että saatiin kuuneltua biisi läpi, kesti siis kaksi tuntia. Siinä vaiheessa, kun tajuttiin, että kello on 13 ja saatu just kuunneltua vihdoin biisi loppuun, tuli sellainen kevyt whatta fuck olo. Silloin kun me mentiin sinne, siellä oli jotkut jotakin varten omalla autollaan ja ne lähti siinä jossain vaiheessa. Me siis mentiin heidän auton viereen istumaan parkkiin ja kun ne lähti ja vieläpä tunnin päästä palasivat takaisin, niin me edelleen oltiin siinä. On se äijä voinut hieman miettiä, jotta mitä helvettiä ne duunaa siinä.

_________________________________________________________________________________

Yhtenä kuumana kesäpäivänä 2000-luvun alkupuoliskolla oltiin valvottu siinä ehkä yksi tai kaksi yötä, kun saatiin ajatus, että voitaisiin pestä mun auto. Aika vakio idea siihen aikaan. Mentiin yhden kaverin luokse hakemaan aamu 7 pintoja pesuaineita ja... Tiskiharja. Sillä ei ollut muuta antaa. Mentiin sitten Nurmeksen Hyvärilässä sijaitsevalle mattolaiturille pesemään autoa. Siellä kun vesi virtaa letkusta ja meillä samalla piri suonissa. Kelatkaa miltä se on näyttää niiden muutaman lenkkeilijän/koiranulkoiluttajan silmissä, kun yksi kaveri, syytä tai toisesta, menee roskalaatikkoon ja pelleilee siellä ja samalla minä harjaan tiskiharjalla auton etuvaloja kiihkona kolmannen kaverin toimiessa veden jakelijana, musiikin huutaessa täysillä auton kaiuttimista... Ja siitä menee näitä aamuvirkkuja ohi... Muistan ainakin sen yhden lenkkeilijän ilmeen, kun se katsoo just silleen "ei vittu oikeasti jätkät nyt, mitä helvettiä?!" -ilmeellä.

Sitä tuli aikoinaan näitä piriviivoja vedettyä, ihan tuon isoimmankin kokoisia. Puistatus 


Niin kuin näistä voi päätellä, piripäissään ei ideat lopu kesken. Se tajunnanvirta osaa olla toisinaan melkoista ja selvinpäin tämmöisiä ei jaksa ymmärtää edes vähää alusta. Mutta nämä on näitä, ihan hauskojakin juttuja joita voi nykyään vaan naureskellen muistella.

Ps. Viisi (5) viikkoa pelaamatta euron euroa. Mä taidan pystyä tähän!

14.9.2016

Missä asioissa menneisyys nostaa päätään?

Minulta on monesti kysytty sitä, että näkyykö menneisyys, narkkarin leima otsassa, tänä päivänä missään missä menen tai teen? No voin sanoa rehellisesti, että ainakin yhdessä asiassa se leima on visusti otsassa.

Apteekissa.

Mulla on käytössä yksi sellainen lääke missä potentiaalia on vahvasti väärinkäyttöön. Lyrica. En sitä väärin käytä vaan niinkuin lääkäri on sen minulle määrännyt, mutta tuon lääkkeen hakeminen apteekista ei minulta enää onnistu. Nämä lääkkeet käy nykyään minun puolesta avopuoliso.

Syy tähän on se, etten enää kestä niitä tuijottavia, halveksivia ja suoraan sanoen "vitun nisti" katseita. Mä en tiiä mikä riittää, että uskovat etten käytä huumeita tai onko heillä missään luettavissa, etten enää huumeita käytä, mutta tämä ahdistus on ollut läsnä oikeastaan siitä lähtien, kun ko. lääkkeet sain. Eli loka-marraskuusta 2010 lähtien. Itse kun tietää, ettei ole enää narkomaani, mutta heidän mielestään ilmeisesti olen nyt ja aina, niin yhtälö on liian mahdoton kestettäväksi.

Tähän saakka lähes joka kerta sain osakseni noita edellä mainittuja katseita, kun Lyricaa hain. Kun asia on ollut ahdistava ja jopa surullinen omalta osalta jo lähes 6 vuotta, niin nyt ei enää pää kestä hakea näitä. Korostan kylläkin sitä, ettei läheskään kaikki farmaseutit näin "kohtele", mutta liian moni, liian usein. Tulee väkisinkin olo, etteikö mikään riitä? Eikä kohta 6 vuotta ilman huumeita vielä riitä todisteeksi siihen, että uskoisivat? Tietääkö ne edes, että olen lopettanut jo ajat sitten?

Vituttaa mennä apteekkiin, kun jo ovesta sisään mennessä alkaa menemään nenä tukkoon, kun ei happi kulje, sydän jyskyttää tavallista kovemmin ja poskipäitä polttelee. Meinaa joskus mennä pienoisen paniikin puolelle jopa. Ja vain sen takia, että mä tarvitsen oikeasti tätä lääkettä, mutta leima otsassa pitää siitä huolen, ettei se käynti apteekissa tule olemaan helppo reissu. Voitte vain kuvitella mikä se ahdistus on ja kun tämä lääke on mulle määrätty ahdistukseen, niin en tiiä, ironiaa ainakin hieman tuppaa olemaan.

Mä tiedän kyllä, että me entiset ja edelleen käyttävät narkomaanit ollaan ihan itte pilattu niinkin loistavan lääkkeen kuin Lyrican maine. Sen potentiaali tuli selväksi itselle jo joskus vuonna 2007, mutta vasta joskus tällä vuosikymmenellä alkoivat eri tahot kuten lääkärit tajuamaan, että tätä lääkettä käytetään myös väärin. Ja paljon käytetäänkin. Se ei silti tarkoita sitä, että joka ikinen joka tätä lääkettä joutuu käyttämään, käyttäisi sitä väärin. Tai, että jos lääke on määrätty entiselle narkille, niin se ei todellakaan tarkoita automaattisesti sitä, että mä tai joku muu saman menneisyyden omaava sitä käyttää väärin!

Toivottavasti joku apteekkari näkisi tämän postauksen ja vaikka ottaisi tämän esille seuraavassa ryhmäpalaverissa. Niiden asenteiden meitä kohtaan olisi syytä muuttua! Ette te voi jokaista katsoa halveksien vaikka se kävisi mitä hakemassa ja olisi tausta mikä tahansa. Jos joku tai jotkut pelleilee kolmiolääkkeillä, se ei vittu tarkoita sitä, että me kaikki niin tehdään!!

Nimimerkillä viime keväänä viimeksi itse lääkkeensä hakenut

12.9.2016

Viime aikojen kuulumiset

Aloitetaan vaikka siitä, että tänään tulee kuukausi täyteen siitä, kun viimeksi pelasin mitään kolikko- ja/tai kasinopelejä. Kuukausi. Tuo on iso saavutus mulle ja tätä korostaa omassa päässä se tosiseikka, että onhan mulle tullut rahaakin omalle tilille tänä aikana. Lähinnä nyt syyskuussa ja silti olen pystynyt olemaan ilman pelaamista. Silloin, kun joku puolitoista viikkoa oli mennyt ihan itsestään (ei ollut rahaa) ajattelin, että jos tässä ensin sen kaksi viikkoa pystyisi ja sitten kuukausi, kaksi, puoli vuotta, vuosi. Ja kappas, ainakin homma lähtenyt täydellisesti liikkeelle! En ole huomannut omassa olossani varsinaisesti mitään kitkuja tai muita kuumotuksia vaan aika kivuttomasti on mennyt kuukausi. Itse asiassa olen huomannut olossani selkeää parannusta, en raivoa niin paljoa enää, ei ole ollut syviä masennus hetkiä vissiin ollenkaan vaan pääsääntöisesti olen oikein hyvällä tuulella. Ihan kuin joku äärettömän raskas painotaakka on tippunut kyydistä pois. Ensimmäinen askel oli se, että myönsin julkisesti kärsiväni peliongelmasta. Siitä seurasi parin päivän "ihan paska blogikirjoitus" ja "ei siitä mitään hyötyä ole" oireilu, kunnes se näytti voimansa ja tajusinkin, että nyt aukesi jokin raskas lukko ja siitä alkoi todellinen kuntoutuminen. Se kirjoitus teki juuri sen, mitä sen sisimmässäni toivoinkin sen tekevän. Toivoin, että edes joku tulisi mulle sanomaan niin vitun raskaasti päin naamaa ja niin iholle kuin ikinä ilkeää ja pääsee. Kaksi tuli. Ja ne kaksi kommenttia oli se, mikä tämän käynnisti. Siinä samalla heräsi oma halu ja armoton taistelu pirua vastaan ja nyt kuukautta myöhemmin taistelu jatkuu, mutta olen saanut niin hyviä, positiivisia oloja tästä pelaamattomuudesta, että se kannattelee mua nyt eteenpäin.

Vaikka avopuoliso on sanonut sen tuhat ja yksi kertaa asiasta, on hän ollut vain liian lähellä mua jo valmiiksi ja siksi ne on kaikuneet kuuroille korville. Mutta se mitä hän sanoi viikonloppuna ei kaikunut kuuroille korville vaan se meni syvälle mun sydämeen. Hän sanoi, että "tiiätkö sie miten hyvältä se minusta tuntui, kun ei ollut (to) aamulla odottamassa lappua pöydällä tai facebookin messengerissä viestiä, että mä haluan tappaa itseni ja kuolla ja oon ihan paska jne"? Näin ilmeen värinästä ja liikutuksesta sen, että kyllä, taidan tietää. Ja niin se tuntui minustakin.

Olen siis nyt lopettanut pelaamisen pystyseinään. Onnistunko (taas) siinä, niin kuin onnistuin huumeet lopettamaan vai miten tässä tulee käymään, niin aika näyttää, mutta uskon ja luotan vakaasti siihen onnistumiseen kyllä. Sainhan vielä pahemman loppumaan seinään lopettamalla, miksi en tätäkin?

Synttärit


Tuona samaisena torstaina mun esikoinen täytti 1 vuotta. Isi ja äiti on niin onnellisia pienen puolesta. Pidettiin tuolloin torstaina pienemmät kekkerit, kun kukaan ei arkena pääse tänne saakka (kaikki asuu pidemmän matkan päässä), mutta paikalla oli sentään Islan sisaret sekä pojan luokkakaveri. Pienet, mutta napakat juhlat juhlittiin silloin ja isommat pippalot oli tiedossa lauantaina. Silloin paikalle tuli 11 aikuista sekä useamman lapset (yht. 7) niin paikalla oli peräti, meidät mukaan lukien, 21 ihmistä juhlimassa Islan synttäreitä.  JOTEN ISO, ISO KIITOS JOKAISELLE PAIKALLA OLLEELLE! Teitte päivästä ikimuistoisen, lähinnä meille vanhemmille, mutta kyllä oli Islakin aivan liekeissä, kun nämä lapset kaikki oli järestään alle 5 vuotiaita :) Ja voi pojat, että teki itselle gutaa se, että kaikki pääsi paikalle ja näki näitä aivan mahtavia ihmisiä. Viimeksi suunnilleen samalla kokoonpanolla oltiin hieman alle vuosi sitten, kun oli Islan kastejuhla. Minun rakas tyttäreni on jo 1 vuotta <3 div="">

Lainatakseni parasta ystävääni, Islan kummisetää "voi kuule, aika menee nopeasti. Nauti siitä, sillä vauva-aika on nopeasti ohi. Et huomaakaan, kun se jo juoksee ja puhuu". Hyvällä omatunnolla voin sanoa, että ainakin olen ollut paikalla, kun Isla on oppinut eri asioita ja saanut todistaa läheltä, kuinka se kehittyy päivä päivältä enemmän. Ja kyllä, vuosi meni supernopeasti.

Minun, Meidän oma pikkuinen rakas.

Ps. Jotain isompaa paljastusta on luvassa tässä syksyn aikana. Asia on, ei enempää eikä vähempää, koko elämän muuttava muutos. Milloin kerron siitä, niin en tiedä, mutta lähikuukausina varmasti ;)

Pps. Kirjoitin muistaakseni keväällä, että me mennään avopuolison kanssa naimisiin tänä syksynä. Me mennään kyllä, mutta tätä todella isoa asiaa/juhlaa jouduttiin ihan taloudellisestakin syistä siirtämään ensi kesälle. Toinen syy on se, etten halua viedä elämäni naista alttarille, kun itsellä on tämä peliongelma niin voimakas. Koen muutenkin suurta syyllisyyttä aiheeseen liittyen, niin yksinkertaisesti en vaan halua olla sellainen (huijari kusipää) joka vie naisensa naimisiin ja jatkaa talouden rikkomista ja sitä kautta kaikki menee päin vittuja kuitenkin. Haluan saada peliongelman kuriin ja sitten olen valmis siihen. Tai me ollaan. Mutta asia on ihan itse itselleni asetettu tiukka ehto sille, että naimisiin mennään.

Ehdon täytyttyä koko maailma on meitä varten.

5.9.2016

Kotirosvot

Huume- ja rikosmaailmassa toisilta varastaminen on yksi alhaisimmista teoista. Etenkin jos kaveri pöllii kaverinsa omaisuutta tai kaverin kaverin. Yleensä tästä lopputuloksena on turpakäräjät. Joko siitä käydään muistuttamassa yksin tai porukalla, mutta lopputuloksesta pääsee monesti lukemaan lehdestä, kuinka joku henkilö pieksettiin toisen tai useamman toimesta. Sitten tulee korvauksia ja/tai vankeutta, riippuen miten alhainen rotta kotirosvo on. Kaiken järjen mukaan mikäli varastat kaverilta ja saat siitä turpaasi, et hae korvauksia. Se on sitten syyttäjän ja käräjätuomareiden päätös, tuleeko linnaa vai ei, mutta korvauksia et hae. Monesti se menee vaan silleen, että itse kerjäsit nyrkistä ja sun pitää vaan kestää se, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Ei siitä mennä poliiseille inisemään. Jos ja liian usein kun näin silti tehdään, saat kotirosvon ja vasikan maineen. Ja saat uudestaan turpaasi sillä nämä muistetaan. Siksi on tulevaisuudessa aika hankala missään samoissa porukoissa liikkua, koska nämä muistetaan ja siitä jää monesti hampaankoloon asioita. Eli väkivallan kierre on aikalailla todellinen ja odotettu jatkumo. Se on sitten kotirosvovasikan oma valinta, onko se tonni euroissa sen väärti, että saat vaan pelätä. Ei ainakaan mun piirtaan menisi, että jonkun tonnin kahden takia itselleni kuumotuksia ottaisin ja selkääni saisin uudestaan ja uudestaan. Joskus nimittäin saattaa siinä pieksämisen lomassa käydä vahinko ja hengenlähtö tai vammautuminen on tosiasia.

Tässä kirjoituksessa kuvailemillani kotirosvoilla on monesti kiikarissa nämä asiat. Kuva: allthingsvice.com


Omakohtainen kokemus



Joo ja mä tiiän, että kitkunitkupäissään ei vaan voi oloilleen mitään ja pakko saada rahaa ja kamaa, mutta älä vittu varasta omilta. Jos ymmärrät. Siitä et oikeasti hyödy et paskan vertaa. Hetken helpotuksen jälkeen saa kuumotella jatkuvasti milloin tulee noutaja oven taakse. Ei se vaan voi olla sen väärti, ei millään. Mutta jokainen tyylillään. Itse olen moiseen sortunut tuon huume-elämän aikana muistaakseni kerran ja voin sanoa, ettei se todellakaan kannattanut. En toki vienyt tavaraa tai rahaa, mutta parit vedot subua. Ehkä se oli alitajuntainen "kosto" siitä yhdestä vapusta, missä mun hengellä leikittiin hänen ja toisen ihmisen toimesta, mutta eipä sillä, olisi sen voinut silti jättää tekemättä. Koston kierre on vaan aika turha ja itse jos fiksuna olisi ollut (en siis ollut), niin olisi voinut sen millin subua jättää pöllimättä. Sain siitä kuumotuksia perääni ja kun valmiiksi olin ihan paskana, niin oli kyllä vitun vaikeaa. Toisaalta tuon suoraan sanoen pelon takia mä jätin huumeet pois elämästäni. Kuten monesti olen sanonut, lopetin ne seinään, mutta en ole tätä ennen puhunut siitä, mitä tapahtui sitä ennen. Tuo tapahtui. Mua uhkailtiin väkivallalla mm sanomalla, että 9 millinen burana voisi auttaa jne. Kelatkaa, kun valmiiksi vainoharhainen ja henkisellä tasolla aivan pohjalla olevan ihminen (mm. rekan alle tahallaan vetäisy painoi raskaasti mieltä) saa tuon tason settiä luettavaksi, niin kyllä se pisti pelottamaan. Kaduin tekoani, mutta eipä sitä tekemättömäksi enää saanut. Haukuin itseäni voimakkaasti, että näinkö alas piti minunkin vajota?! Myöhemmin vasta tajusin, että pöllimällä taisin tasata sen vapun tapahtumat, mutta tuskinpa sitä silloin mietin. Ajattelin myöhemmin, että ehkä nyt tilit on tasan. Jo senkin takia, että sain pelätä joku 1,5v ennen kuin kerran sattumalta osuttiin samaan kauppaan ja sovittiin asiat asianomaisten kanssa. Se rauhoitti mieltä vaikka muutamaa kk myöhemmin oli jälleen, tosin tyhjästä, pelot päällä.

Pelko auttoi lopettamaan huumeiden käytön. Siinä mielessä se johti kuitenkin lopuksi hyvään, mutta voin sanoa, että kaikki piti vetää vaikeimman ja täydellisen kärsimyksen kautta. No turha murehtia mennyttä, se meni miten meni.

Vain sillä on väliä, mitä elämässä nyt on.