Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

12.8.2016

Manipulointi

Faktahan on se, että me entiset käyttäjät sekä edelleen huumeita/päihteitä käyttävät ovat maailman parhaita manipuloijia. Minäkin olen. Oikeastaan jokainen jolla päihteet on elämässä ollut se hallitseva elementti, on mestari manipuloija. Tunnistan itseni ja tiedostan, että näin on myös omalla kohdalla.

Kun miettii, että päihde- ja rikosmaailmassa vuodesta 1999 aina vuoteen 2011 alkuun saakka tuossa kuplassa tuli vedettyä, mitä muuta minusta olisi edes voinut tulla? Ja kun ajattelee asiaa vielä siten, että olen ollut erittäin herkässä iässä vuonna 1999 (17v.) ja heti on pitänyt alkaa opiskelemaan kaikkea kieroa ja vähintään harmaalla alueella liikkumista pärjätäkseen tuossa maailmassa, on tuo oppiminen juurtunut aivoihin niin tiukasti, ettei mitään rajaa. Vuodesta 2011 (28 vuotiaana) vasta olen koittanut elää elämääni jotenkin toisin. Silleen, miten "normaalit" ihmiset elää. Nyt, vuonna 2016, minussa nuo manipuloijan taidot on edelleen ihan liian tiukasti mukana arjessa.

Huojentava tieto on se, että mä tajuan edelleen tekeväni niin. Tajuan tosin sen vasta päivä pari kolme myöhemmin, mutta tiedostan silti. Jälkijunassa, mutta kuiteskin. Olen siis edistynyt siinä pyrkimyksessä päästä tuosta "taidosta" pois. Pääsenkö ikinä, niin kovin on kaukainen maali, mutta toivotaan ainakin. Olen lukuisia kertoja avoimesta sanonut avopuolisolle, että näin mä valitettavasti teen, oon tehnyt ja teen luultavasti jatkossakin. Olen senkin nyt huomannut, että silloin, kun en ole manipuloimassa ketään, taistelen sitä vastaan, silleen ihan oikeasti väännän vastaan sitä toista minää vastaan. Teen kaikkeni, vetkuttelen ja viivyttelen niitä kieroja ajatuksia joita tulee kuin sieniä sateella. Yritän unohtaa ne manipuloijan ajatukset. Joskus jopa onnistun. Koitan estää sitä, sitä toista minää joka on se huijari, se manipuloija, se kiero kuin korkkiruuvi. Ei kuitenkaan savolainen (:D), mutta sellainen kaveri jota on siunattu puhelahjoilla, valitettavan hyvin. Avopuoliso on monesti leikkimielisesti sanonut, että minusta tulisi loistava puhelinmyyjä. En epäile jotenkin yhtään.

Tiedättekö. Mä vihaan, mä niin vihaan tuota puolta minussa! Mä en voi mitenkään hyväksyä sitä mitä mä teen, sitä vitun ketkua! Mua vituttaa, että täydellisesti selkäytimestä, vakuuttavasti saan käytännössä vedätettyä ihan ketä vain. Enkä itse sille voi mitään tilanteen ollessa päällä. Mä haluan tuon pois minusta, kauas! Se, miksi nimenomaan päihdeongelmaisten puolelta näitä manipuloijia tulee, johtunee nimenomaan siitä, että siinä maailmassa ei yksinkertaisesti pärjää viikkoa pidempään, jos ei osaa kusettaa ja olla kiero, huijari. Siinä maailmassa ei lakipykälillä ole mitään merkitystä. Vain huumemaailman omat säännöt pätee ja sen mukaan mennään. Siksi on opittava puhumaan ihmisiä ympäri, oman mielesi mukaan. Muuten jäät jalkoihin ja homma loppuu ennenkuin se ehtii edes kunnolla alkaa.
Tästä kyvystä haluan pois, kauas, kokonaan! Kuva: modernmachiavelli.com

Avopuoliso tuossa eilen sanoi, että hän kyllä tietää, että näin on ja hän myös tietää sen, että mä itse luulen, ettei hän muka huomaisi mitään. Kyllä avopuoliso huomaa. Se vaan näköjään ottaa oman aikansa, että saa aivot siihen kulmaan, ettei tartteisi manipuloija ketään. Mua vituttaa tuo ominaisuus, mutta kuten yllä sanottua; mua huojentaa edes vähän se, että mä tiedostan tekeväni niin. Vaikkakin viiveellä. Senkin olen huomannut, että aina kun tulee joku tilanne mikä pitää hoitaa silleen nätisti, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan jne, niin minähän ajattelen joka kerta niissä tilanteissa kaikkea muuta kuin lakien mukaan menemistä. Vähintään harmaalla alueella menemisen kautta, mutta en koskaan, siis koskaan ajattele niinkuin "normaali" ihmiset asiasta ajattelee. Tai niinkun se eka ajatus on se kieroilu, mutta jos on aikaa miettiä, niin osaan onneksi sen ajatusmallin muuttaa järkeväksi ja sellaiseksi niinkuin sen kuuluukin mennä ja hoitaa.

Voiko tästä parantua?