Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

28.12.2016

Yhteenveto vuodesta - Pimeydestä kirkkauteen

Tämä vuosi oli melko vaikea henkisellä tasolla vaikka paljon hyvääkin mahtui vuoteen. Tässä katsaus kuluneeseen vuoteen:

1. neljännes


Vuosi alkoi merkittävällä saavutuksella, kun ilman huumeita tuli 5 vuotta täyteen. Irti Huumeista ry teki minusta sion jutun heidän lehteensä ja olihan siellä myös YADin sivuilla julkaistu "viisi vuotta kuivilla" kirjoitus sekä samainen kirjoitus Hidasta Elämää sivulle. Annoin myös haastattelun entisen kotikaupunkini lehteen, jossa julkaistiin koko aukeaman kokoinen juttu minusta. Nämä neljä asiaa olivat varmaan ainoita valopilkkuja muuten pään sisäiseen pimeyteen. Aloin syrjäytymään enkä enää liikkunut oikeastaan minnekään. Möllötin vain sisällä ja aivot tuotti valitettavasti paljon harhaisuutta joka sitten kuormitti ihan liikaa enkä senkään vuoksi oikein kyennyt mihinkään. Aloitus vuodelle oli siis valitettavan synkkä vaikka noita ilahduttavia juttuja tapahtuikin.

2. neljännes


Tämä piti sisällään kaksi mahtavaa reissua. Voitin ensin matkan kahdelle Pietariin jääkiekon MM-kisoihin sisältäen 5 yötä hotellissa, viisumit, matkat ja kolmeen Suomen peliin liput. Taisinpa samaisella reissulla kosia kihlattuani lätkämatsin jälkeen hotellihuoneessa, ja vastaushan oli myönteinen. Alunperin mun piti kosia samana päivänä siellä hallilla kesken ottelun siten, että se olisi hallin isolla näytöllä näkynyt, mutta tämä suunnitelma meni hitusen pieleen vaikka kaikkemme tehtiin, että olisi onnistunut. No pääasia, että kosin ja vastaus oli kyllä. Toivottavasti häitä tanssitaan tulevana vuonna :)

Taisi selfietä ottaessa olla peli just alkamaisillaan. Kuva: Omat arkistot


Se toinen reissu oli sitten tuettu loma koko perheelle. Oltiin viikko Kuopion Rauhalahdessa täydellisellä ylläpidolla. Sai syödä, juoda ja uida niin paljon kuin kerkisi. Itsellä tosin meni kyseinen viikko hieman vituiksi, koska juuri silloin lopetin Citalopramin syömisen ja tämän lääkkeen aiheuttamissa refloissa sitten kärsin käytännössä koko tuon viikon. Ja seuraavan. Ja sitä seuraavan. Tätä kärsimystä kaikkine sähköiskuineen käsissä ja jaloissa + karmean vitutuksen säestämänä kesti muuten erittäin kauan. Kuten tästä myös kirjoitinkin, ei SSRI-lääkkeen alasajo siten, että sen pysäyttää seinään tuosta noin vaan ollut välttämättä paras idea, mutta onneksi se on takana eikä lääkkeelle ole ollut tarvetta. Olin siis oikeassa siinä, että ko. lääkettä söin varmaan alusta saakka ihan turhaan.

3. neljännes


Tämän neljänneksen aikana tein ehkä vuoden parhaan päätöksen. Lopetin rahapelaamisen, seinään niin kuin mulla näköjään on tapana. Tarkennan sen verran, että vedonlyönti jatkuu kyllä edelleen, mutta sepä ei ongelma koskaan ole ollutkaan, mutta loppui nuo tuplapottien ja netissä kasinoiden pelaaminen. Tuo peliongelma oli viedä meidät kaikki hatelikkoon ja kuten avopuoliso marraskuisessa kirjoituksessaan mainitsi, mentiin koko poppoo jo jatkoajalla. Toinen, oikeastaan yhtä hyvä päätös, tehtiin myös elokuun aikana. Silloin päätettiin, että nyt riittää tämä Suomessa vallitseva paska, mitä tuli vähän joka suunnalta niin meille suunnattuna kuin yleisestikin ottaen. Me päätettiin muuttaa Espanjaan niin nopeasti kuin vaan saadaan asiat jiiriin Suomen päässä. Syyskuussa vietettiin mun rakkaan esikoisen 1-vuotisjuhlia ja kutsuttiin paikalle kaikki ne rakkaan läheiset jotka haluttiin ja taisi kaikki päästäkin. Aivan loistava päivä ja sillä hetkellä mä tajusin sen, että kuinka paljon meistä välitetään samalla haikeuden hiipiessä silmäkulmaan, koska kohta emme enää näkisi kuin harvoin.

Mahtui tälle neljännekselle myös surua, kun rakas Vili kissani jäi auton alle ja kuoli. Ehkä elämäni hirvein herätys oli se, kun emäntä tuli kertomaan tuon minulle. Siinä meni itkua vääntäessä pari päivää ja useamman viikon olin poissa tolaltani, niin paljon sattui. On ne nuo lemmikkieläimet vaan ärsyttävän rakkaita.

4. neljännes


Tämä neljännes alkoi mielenkiintoisesti. Samalla kun painettiin täyttä päätä asioita kuntoon, että päästään oikeasti muuttamaan marraskuun ensimmäinen päivä uuteen asuinmaahan, menin Kuopioon sillä oletuksella, että Freestyle-lehti tekee minusta haastattelun heidän tulevaan numeroonsa. Siis tällä oletuksella mä sinne menin, mutta perillä odottikin yllätys. Loistava sellainen. Kyseisen lehden toimituksesta saapui Mirkka Torikka joka kertoi mulle kahvikupin ääressä, että mitäs jos rupeaisit kirjoittamaan kolumnia heidän lehteensä? Olin ällikällä lyöty, otettu ja täynnä intoa ja sain jotenkin änkytettyä, että ilman muuta haluan! Uskomatonta. Siitä se sitten lähti ja näinpä kirjoitin ensimmäisen lehtikolumnin ikinä lehden kolmanteen numeroon. Seuraava tulee sitten helmikuussa ;)

Me painettiin oikeasti hikipäissäämme duunia Espanjan muuton ja uuden elämän eteen. Myytiin kaikki millä vähänkin arvoa tai jos ei mennyt kaupaksi (kuten vaatteita), niin annettiin ne eteenpäin. Pääasia meille oli, että päästään siitä kaikesta rojusta eroon ennen deadlinea. Ja lopulta päästiinkin, ison sohvan hakivat lähtöaamuna joten tiukille se meni. Huomattiin siinä samalla, että kuinka vähällä sitä ihminen todellisuudessa tulekaan toimeen. Me elettiin viimeiset viikot tosi vaatimattomasti, rahaa säästäen sekä koska sitä tavaraa piti myydä hyvissä ajoin, niin aika paljon asunnosta puuttui kaikkea mihin oli tottunut (kuten telkkariin jne), mutta me selvittiin, aika helpostikin.

Olin myös sopinut Reunamedian kanssa haastattelun Helsingin päähän päivää ennen koneeseen nousua. Niinpä juttu tehtiin Vantaalaisessa hotellissa, otettiin kuvia ja se oli siinä. Juttu muuten julkaistaneen tammikuun aikana heidän sivuillaan. Kun marraskuun ensimmäinen päivä koitti, oli varmaan kaikki maailman perhoset vatsassa. Jännitti jo pelkkä lentäminen, mutta myös se, että tässä niinkun tosissaan ollaan nyt muuttamassa kauas pois Suomesta. Uusi elämä ja sen tuomat mahdollisuudet jännitti, mutta ilman muuta hyvällä tavalla. Ja nyt sitä ollaan täällä. Kohta jo kaksi kuukautta oltu. Onneksi tämä Espanja ja aurinkorannat oli juuri sitä, mitä toiveissa ja odotuksissa oli. Ei tullut siis pettymystä.

Costa Del Sol Kuva: Omat arkikstot


Sain myös yllättäen fb:ssä yksityisviestiä freelancer toimittajalta joka kysyi, olisinko halukas kirjoittamaan heidän ihan kohta julkaistavalle uudelle mediasivulle. Olin oikeastaan heti "I'm in" ajatuksella ja näinpä jatkossa kirjoittelen myös sabotage.fi sivulle perustetussa blogissa "Varjoista valoihin" yhdessä yhden toisen ihmisen kanssa. Ei ole enää montaa yötä (01.01.2017) ja sitten aukeaa sivut kaikille. Tulen tuosta vielä erikseen jakamaan linkkejä jahka vuosi vaihtuu ja systeemit tulee eetteriin. Olen erittäin innoissani tästä, koska on aika siistiä olla mukana alusta saakka jossain uudessa, selkeästi potentiaalisessa jutussa.

Tämmöinen tämä kulunut vuosi sitten oli. Oikein paljon onnea ja rakkautta kaikille tulevalle vuodelle, itsellä tämä kirjoittelu taitaa kohta oikeasti muuttua työksi ja se ei haittaa! :)

22.12.2016

2175 päivää ilman laittomia huumeita

Päivälaskurini ohjelmalla laskin, että tosiaan 2175 päivää olen ollut ilman laittomia huumeita. Tuo sivu on muuten tosi kätevä tämmöisille päivälaskuille. Tuo 2175 päivää on lähes 6 vuotta, 71 kuukautta, 310 viikkoa, yli 52000 tuntia ja 3,1 miljoonaa minuuttia. Aika paljon.

En muuten uskonut hetkeäkään lopetettuani, että tämmöiseen pystyisin. Otin päivän tai oikeastaan hetken kerrallaan. Voisi sanoa, että alkuaikoina selviydyttiin tunti kerrallaan. Mitään en itselleni tai muille luvannut. Kun subutexia viimeisen kerran nokkaani vedin, ajattelin, että tämä koko aikuisiän kestänyt urani narkomaania taisi tulla tiensä päähän. Ajattelin, että näissä pelkotiloissa ja krampeissa, rahattomana voisin yrittää olla ilman. Ajatusta säesti se tosi seikka, että vain muutamia kuukausia aikaisemmin olin ajanut 120km/h rekan alle tarkoituksena päättää kurja elämä siihen sekuntiin. Että silleen läheltä liippasi. No epäonnistuin ja sitä jos mitä kirosin pitkän pätkän. Varmaan ne ensimmäiset 2 vuotta mietin ja mietin, että mikä tarkoitus tällä oli. Miksi selvisin? Miksi olen elossa? Eihän mun pitäisi eikä näin pitänyt muutenkaan käydä. Ei mun pitäisi olla enää elossa. Haukuin mielessäni monta kertaa yläkerran ukon ja mietin, että aika ankara osaa Jumalakin olla, koska minut jätti henkiin vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Mietin sitä, että eikö perkele sekään vielä riitä tässä mun paskassa elämässä, että kokeilin tietämättä mihin ryhdyn kovia huumeita, jäin koukkuun ja kärsin, kärsin ja kärsin. Vuosia. Ja sitten kun itse on siinä pisteessä, että nyt vittu riitti, niin epäonnistun siinäkin?!? Mietin sitä, miten säälittävä mun elämä voi ollakaan...

Mun piti kuolla 6 vuotta sitten, mutta tuotakin enemmän mun piti selvitä.

Nyt minulla 1v 3kk vanha tytär. Olen isäpuoli kahdelle mahtavalle muksulle. Minulla on aivan paras avovaimo. Minulla on minun perhe, niin tämä oma kuin se kaikista paras, yhdessä kasvettu perhe, johon kuuluu isä ja sisaret. Tämä minä + 9 muuta ihmistä on kirjaimellisesti täyden kympin ryhmä. Mikään tai kukaan ei mene yli tai ohi tämän porukan. Itse olen kovasti perhekeskeinen ihminen ja olen aina viettänyt joulut ja juhannukset perheen kesken. Arvostan sitä yhdessäoloa tosi paljon. Isä veti yksin 5 lasta maailmalle eikä koskaan oikeastaan ole valittanut siitä. Uskon tuon olevan yksi niistä isoista syistä siihen, että miksi me olemme niin tiiviisti tekemisissä keskenämme edelleen, miksi me hitsauduttiin niin täydellisesti yhteen.

Pidän lisäksi tätä blogia josta lukuisat ihmiset on saaneet helpotusta omaan arkeen. Vertaistuki, se samaistumisen tunne. Se, että sä vaan nyökytät heti, koska ymmärrät ensimmäisestä sanasta lähtien mitä toinen puhuu. Minuun on ollut yhteydessä niin moni ihminen, että en ole pysynyt laskuissa enää pitkään aikaan. Eipä toki sillä, että olisin niitä koskaan laskenutkaan, mutta pointtina se, että olen jutellut milloin minkäkin kanavan kautta niin monen ihmisen kanssa, että tuosta jos mistä olen erittäin otettu. Se tunne kun suhun otetaan yhteyttä ja pyydetään apua, joko toisen puolesta tai yhteydenottaja pyytää itselleen apua. Mitä tehdä? - On aika monen yhteydenoton viimeinen kysymys. Tunnen tuolloin itseni tärkeäksi ja tuo tunne on ollut mun elämässä kovin harvinainen tunnetila. Vasta blogin myötä olen oppinut arvostamaan edes vähän sitä, että kuka olen ja sitä, mitä teen. Ja onhan blogi poikinut jo kolumnistin paikan sekä Freestyle-lehdelle että Sabotage nimiselle sivulle jotka aukeaa 01.01.2017 (stay tuned).

Asun myös nyt siellä minne sydän on vienyt mua jo viime vuosikymmenestä lähtien. Olen ollut aina vähän levoton sielu joka on halunnut nähdä maailmaa. Tämä on toinen kerta kun lähden Pohjois-Karjalasta muualle asumaan. Nyt vähän kauemmaksi kuin koskaan ennen. Vaikka tänne Espanjaan tultiinkin, tämä mun levoton sielu haluaa nähdä maailmaa varmaan entistä enemmän. Haluan reissata, ajaa route 66 läpi idästä länteen. Käydä Japanissa jonka koen sielun maakseni, sellaiseksi jonneka mennessä tuntuisi siltä kuin olisi kotiinsa tullut. Toinen vastaava on Tiibet. Siellä jos missä sielu lepäisi. Mutta joka tapauksessa haluan nähdä maailmaa ja jotenkin tuntuu siltä, että täältä Espanjasta käsin on helpompi lähteä kiertämään tätä planeettaa. Mutta kaikki ajallaan.

Vaikka välillä on vaikeaa, koen silti eläväni tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Koskaan ennen ei ole elämä tuntunut näin hyvältä kuin se nyt tuntuu. Laittomat huumeet ja rikokset on taakse jäänyttä elämää, mulla on mun iso ja rakastava perhe, mun koti on siellä missä mun on oikeasti hyvä olla ilman ahdistuksia ja hengitysvaikeuksia ja mä aidosti nautin kaikesta tästä mitä mulla nyt on.

Siksi olen elossa.

19.12.2016

Kun syyttäjäkään ei saanut mitään selvää

Tuleeko yllätyksenä jos sanon, että tämänkin tarinan takana on amfetamiini?

Oli talvi, vuosi vaihtunut jokunen kuukausi sitten ja vuosi lienee 2004 tai 2003. Rullattiin siinä iltamyöhään mun silloisella Mazdalla, minä ja kaksi muuta kaveria. Tiedettiin, että piriä olisi kaupungissa, mutta ei paljoa eikä meilläkään ollut yhtään rahaa. Näinpä yksi kyydissä ollut kaverini siinä pirituskissaan päätti, että hän käy paikalliselta ABC:ltä pöllimässä erilaisia tavaroita ja veisi ne yhdelle toiselle jannulle (sille kellä piriä oli) vastineeksi yksistä vedoista. No hän pölli kaikenlaisia työkaluja ja ties mitä krääsää ja lähdettiin kohti itää. Minä ja tämä jo edesmennyt keikkailija päästiin tai saatiin mennä tämän pirikaverin luokse, yksi jäi kylmään autoon venailemaan meitä (hänellä taisi jo pohjalla olla piriä). Kun päästiin asuntoon, ei tämä asunnon isäntä meinannut millään ottaa näitä krääsäkamoja vastaan, mutta lopulta saatiin tahtomme läpi ja saatiin kuin saatiinkin noin 0,2g edestä sellaista hyvin tahnamaista, tiukkaa piriä. Sekoitettiin se vesilasiin ja juotiin puoliksi. Jäätiin jauhamaan paskaa ja kappas, sehän hulahti nuppiin! Sitten soi puhelin...

Soittaja on tämän kaverini velipoika, joka myöskin jo edesmennyt, ja hänen asiansa oli seuraava (puhelu jotakuinkin näin):

Minä: Moro!
Soittaja: Missä oot?
M: Täällä yhdessä paikassa vaan...
S: Tuu tänne absille. Muijan isällä hajosi autosta vetoakseli, nii tuu hinaamaan tää veke täältä
M: Emmä voi! Mä oon ihan piripäissäni täällä ja se auto kolme kertaa painavampi ku omani eikä mulla oo bensaa vetää sitä
S: No pireissähän se onnistuu paremmin. Tuu nyt edes testaa. Se kyl maksaa sulle bensat
M: No ok. Me tullaan. Menee kymppiminsa

Sitten lähdettiin. Autolle ja matkaan. Saavuttiin absille ja siellähän ne odotti meitä. Alkoi hieman kuumottaa, koska tosiaan mun auto vitusti pienempi ja edessä olisi mm. pitkä, mutta loiva ylämäki. Oli talvi ja renkaatkin varmaan just ja just lailliset. No siinä vedettiin liinat kiinni ja lähdettiin ryskämään pitkää ja loivaa ylämäkeä pitkin. Määränpäähän oli ehkä 2km. Jotenkin onnistuin siinä ja saatiin rikkoutunut auto pihaan. Isäntä kiitteli kovasti ja antoi 10 euroa rahaa. Tajuttiin, että nythän illasta tuli mielenkiintoinen, koska saadaan bensaa.

Joskus se tyyli oli tämmöinen. Itsellä ei ollut taitoa murtaa lukkoja kuin helpossa kohteissa, niin tämä oli mun yleisin tyyli päästä lukittuun autoon. KUVA: Getty Images


Ajettiin takaisin absille, tankattiin kymppi ja soitettiin yhdelle kaverille, että lähde messiin. Käytiin se hakemassa kyytiin ja lähdettiin pienelle paikkakunnalle rosvoilemaan tavaraa ja mitä nyt sattuu autoista löytymään. No siitä illasta en enempää oikein muista, mutta jotakin irtoroinaa me saatiin pöllittyä ja ajeltiin sitten takaisin kotipaikkakunnalle ja ilta/yö oli aikalailla siinä. Mentiin jonnekin valvomaan eikä sen ihmeempiä.

Poliisilla on asiaa


Useita kuukausia myöhemmin sitten jäin kiinni jostakin ja siinä samalla sitten käytiin muitakin juttuja läpi. Aika äkkiä siinä se kyttä alkoi kyselemään, että oletkos ollut Valtimolla päin autollasi alkuvuodesta? Kiistin ensin, mutta kyttä sanoi, että sun autosi on nähty Valtimolla joskus tuolloin ja silloin on murtauduttu useisiin autoihin ja viety lähinnä autoihin liittyviä tavaroita ja sä olet ainut kellä teistä on auto... Sanoin jotakin, että onhan se mahdollista, että siellä olen käynyt, mutta en muista tarkkaan milloin ja mitään en ole vienyt. Sitten se otti puheissaan esiin käynnistyskaapelit ja sanoi, että kuka muukaan on niitä vienyt, kun sulla vain auto? Sanoin, että mulla on yhden kaapelit autossa ja ne olen ostanut ihan kaupasta. Kiistin loppuun saakka ja lopulta pääsin kuumasta penkistä pois ja kotiin. Kävellessäni poliisilaitoksen pihalla kohti autoa ajattelin, että vilkaisempas huvikseni, että onko mulla enemmänkin niitä kaapeleita kuin yhdet. Kun en oikeasti muistanut tuollaista tapahtuneen. Surprise mthafucka! Siellähän oli kahdet kaapelit. Ollut koko ajan. Monta kuukautta. Ei voi kuin ihmetellä huonoa muistia...

Meistä neljästä tuolloin mukana olleesta kolme kävi asian tiimoilta kuulusteluissa. Minä käytännössä kiistin käyneeni edes sinä iltana Valtimolla, tavaroita absilta pöllinyt oli sanonut, että hänet me haettiin sieltä kyytiin, koska oli ollut jonkun muijan luona ja hän oli nähnyt irtainta tavaraa autossa jo valmiiksi ja oli pitänyt mahdollisena, että ne on varastettu. Kolmas kaveri sitten oli sanonut, että minä ja toinen kaveri oltiin käyty lukuisissa autoissa pöllimässä tavaraa ja hän oli ollut koko ajan autossa. Niin se neljäs kaveri... Kukaan ei ollut muistanut kuulusteluissa edes, että hän oli ollut mukana koko iltana. Niin se muisti, mites hyvä se olikaan...

Meni jonkin verran aikaa, kunnes syyttäjältä saapui kirje. Syyttämättäjättämispäätös. Selkokielelle käännettynä siinä luki, että meidän kolmen kohdalla ei saanut mitään selvää, kuka teki mitäkin vai tekikö kukaan mitään. Näinpä ei voitu osoittaa syyllistä tai syyllisiä ja kaikki päästiin kuin koira veräjästä.

Mulla oli vielä ennen tänne Espanjaan muuttoa tallessa tuo syyttäjältä tullut lappu. Ei sitä lukiessa voinut muuta kuin nauraa. Miten ihmeessä me onnistuttiin puhumaan niin ristiin, koska ei sovittukaan mitään etukäteen. Kaikille tuli vähän niin kuin yllärinä se, että tuosta illasta ylipäätään epäiltiin meitä, koska siitä rosvoilusta oli kulunut aikaa useampi kuukausi ja kaikki oli jo unohtanut koko jutun.

3.12.2016

Valtava elämänmuutos

Niin siinä sitten kävi, että yksi isoimmista unelmista ja haaveista otti ja toteutui marraskuun ensimmäinen päivä. Me muutettiin Espanjaan :)

Täällä sitä nyt ollaan 

Kyllä. Täällä ollaan asuttu nyt kuukausi. Me oltiin puhuttu tästä varmaan jo ihan alkuajoista saakka (itse olen tästä haaveillut noin 10 vuotta) ja aina silloin tällöin asia oli pinnalla ajatuksella "sitten joskus", mutta menneenä kesänä siitä alettiin puhua jo melko tosissaan. Kunnes sitten siinä elokuun tienoilla katkesi selkäranka vähän kaikkeen mitä Suomessa oli. Tekisi mieli sanoa erittäin pahastikin yhteen jos toiseenkin suuntaan, mutta annanpa olla, koska se paska on Suomessa ja me täällä = tässä kohtaan yksi vitun sama enää ja sitä paitsi, kaikki se mitä Suomessa oli, nopeutti lentämistä unelmia kohti, joten oikeastaan, kiitos :)

Pari kuukautta säädettiin hiki valuen tätä ja voi pojat, että sitä hommaa oli! Oikeastaan ainoat asiat mitkä oli jo valmiina, oli mun ja avopuolison passit. Kaikki muut piti hommata, kuten tyttären passi, kissalle oma passi, lääkärintarkastus, rokotukset ym. Sitä paperi- ja virastosäätöä riitti kyllä! Asunto vuokrattiin lähes sokkona ja ihan hyvä ensiasunto tämä on, että ei onneksi käynyt huonosti tämän suhteen. Me myytiin kaikki omaisuus kuten auto, kodin elektroniikka jne vain henk. kohtaiset kamat säästettiin ja osa otettiin mukaan, osa meni mun isälle (mun valtaisa 2Pac kokoelma), osa yhteiselle kaverille, osa annettiin eteenpäin jne. Vaatetta riitti ihan liikaa ja luojalle kiitos, että on sellaisia ihmisiä olemassa jotka meitä auttoi tässä! Siitä iso kiitos sinne, te kyllä tiedätte ketä ootte ❤️

Jumalan käsi löytyi täältä Fuengirolan rantakadulta

Nyt kun täällä ollaan, niin lähinnä suu auki on vaan ihastellut hienoja paikkoja, tuota rantaa ja merta, noita vuoria tuolla, eläimiä, kaikkea! Tämä ilmasto, tämä lämpö hyvinä päivinä (osaa täällä hieman kylmäkin olla, kuten tää meidän asunto), aurinko ❤️ täällä on paljon asioita joita luulinkin olevan. Mulla oli isot ennakko-odotukset Espanjaa kohtaan ja aika hyvin odotukset on kohdanneet todellisuuden. Me siis muutettiin tänne ns. suomalaiskommuuniin, täällä on joku 10000 suomalaista ainakin + turistit eli Suomenkieltä kuulee täällä joka päivä, mutta aikomuksena olisi kyllä opiskella Espanjan kieltä, se kun mahdollistaisi työrintamalla saada duunia ihan eri tavalla.

Mitä eroa täällä on Suomeen verrattuna 


Kuukauden aikana on tullut huomattua muutamia erilaisuuksia versus Suomi. Täällä annetaan jalankulkijoille aina tietä jos suojatien kohdalla olet. Näin siksi, koska autoilija saisi sakot jos ei päästäisi kävelijää ensin. Sitten itselle erittäin mieluisa ero on se, että täällä oikeasti rakastetaan lapsia. Ihan yli kaiken. Suomessa... No suoraan sanottuna vihataan lapsia mikä on järkyttävää. Tämä meidän 1v taapero on oikea sosiaalisten tilanteiden magneetti. Jatkuvasti paikalliset tai turistit tulee höpöttämään tytölle jotakin. Vähintään hymyn saat, kun rattaiden kanssa menetellä tuolla ja tyttö vilkuttelee välillä kaikille vastaantulijoille. Jos lapsi itkee, täällä ihmiset tukee kysymään jotta mikä hätänä ja tarjoutuvat auttamaan, vähintään silittävät tai höpöttävät ja koittavat saada lapsen piristymään. Miettikää tulisiko Suomessa joku tuntematon tekemään noin? Lähes varmasti sanon, että ei. Tuon sijaan saa paheksuvia katseita joita en ole täällä saanut vielä kertakaan, josta päästänkin siihen isoimpaan eroon; tällä ihmiset, oli sitten paikallisia tai suomalaisia, hymyilee. Mä en ole täällä muuta nähnytkään, kun hymyileviä ihmisiä. Ja tähän tottuminen vie aikaa, koska vuosikymmeniä oon nähnyt vain naama mutrulla olevia ihmisiä, etenkin talvisin, mutta ketäpä se ei vituttaisi se kylmyys ja pimeys. Tällä valolla täällä on uskomaton vaikutus. Mä oon ollut ihan eri ihminen suurimman osan ajasta, näitä heittelyjä vielä tulee, mutta menevät nopeammin ohi kuin mitä aikaisemmin.

Sisäpiha josta löytyy mm. Hammaslääkäri palvelut (myös Suomeksi) 

Omassa tekemisessä valtavin ero lienee askelmittarin lukemissa. Suomessa mä en liikkunut missään. Tässä faktaa: keskiarvo askelissa elokuun osalta 388 askelta per päivä. Syyskuun lukema oli 775, lokakuun 1252 ja marraskuussa jo 4787 joka on tietysti vielä ei-niin-paljon, mutta verrattuna aikaisempiin lukemiin, niin valtava lukema. Tuo ka marraskuun osalta oli pitkään yli 5000, mutta viimeinen viikko tuli kaatamalla vettä, niin eipä huvittanut ulos hirveästi lähteä. Tästä on hyvä jatkaa, särkee vaan jalkoja aika paljon tuo kävely, mutta jospa se helpottaisi tässä ajan kanssa.

Välillä ei meinaa, tiiättekö, edes käsittää, että tämä unelma oikeasti toteutui. Välillä mä leijailen pilvien yläpuolella ja oon ihan täpinöissäni kaikesta tästä mitä täällä on. Tämä oli just sitä mitä luulin tämän olevankin, unelmien täyttymys. Mä en voi kuin ihmetellä tätä paikallista ystävällisyyttä, iloa, rentoa meininkiä missä kukaan ei juokse hätäpäissään jonnekin. Ei ole kiire. Siitä mä tykkään sekä tästä tosi sosiaalisesta elämän tavasta. Väkisinkin tarttuu tämä iloisuus ja hyväntuulisuus ja se jos mikä ei haittaa :)

Ja sitä paitsi. Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi ja tässä taas osoitus siitä, että kaikki tapahtuu kyllä ajallaan ja oikeaan aikaan, kun ei vaan luovu niistä unelmistaan ja haaveistaan ja on sitkeä eikä luovuta koskaan. Ja mä oon vähän sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen pitäisi käydä täällä kuukausi kaksi olemassa talvella, tekisi ihmeitä henkiselle jaksamiselle. Onhan tämä nyt erilaista olla kaamosaikaan paikassa jossa aurinkoa ja valoa riittää, ei nimittäin masenna niinkuin yleensä tähän aikaan vuodesta tekee. No ei tee nyt.

Ensiaskelia Espanjassa -Vlogi


Avopuoliso rupesi pitämään Youtubessa vlogia joka kantaa nimeä "Ensiaskelia Espanjassa" (linkki kanavalle). Jos Espanja ja meidän tekemiset kiinnostaa, niin tilaa ihmeessä kanava niin saat aina tietää, kun uutta videoo puskee uunista ulos. Niitä on nyt jokunen tullut jo (6kpl) ja lisää tulee säännöllisesti. Kanavalle perustettiin myös Facebook-sivut (linkki sinne) jonneka tulee tietysti videot, mutta myös kuvia ym juttua joten käyhän tykkäämässä sivusta :) Mä ite toimin sivun editoijana, mutta lähinnä avopuoliso sitä hoitaa jakamalla videoita, kuvia ym. Ja oon huomannut avopuolisosta, että se oikeasti tykkää tehdä noita videoita, tosi kiva kun löysi mielekästä tekemistä (muutakin kun työntekoa).

Ja tähän loppuun vielä; Asuuko lukijoista ketään täällä? Voisi nimittäin nähdä vaikka kahvittelun merkeissä jos asut Costa del Solin alueella. Meillä ei kauheasti vielä ole tukiverkostoa eikä kavereita, niin kaikki uudet tuttavuudet olisi isoa plussaa :)

28.11.2016

Huumausaineiden lempinimet/sanastoa

Sain tästä idean, kun luin aiemmin päivällä ylen julkaiseman kirjoituksen huumausaineiden lempinimistä. Juttu jäi jotenkin tosi vajaaksi, koska artikkelissa oli mainittu vain kaikkien lempilapsi kannabis sekä ekstaasi. Lue juttu tästä.

Näinpä ajattelin nyt koota mahdollisimman kattavan sanaston kaikista tunnetuista/yleisimmistä huumausaineista. Varmasti jotakin unohtuu ja jää näin mainitsematta, mutta pitää muistaa, että nimet eri päihteillä vaihtuu helposti ihan kaupungin sisäisestikin eri "jengien" välillä. Näinpä en voi mitenkään olla kartalla kaikista. Tässä kaikki ne mitä itse tiedän ja mitä Google antaa. Ja kyllä, mainitsen myös kannabiksen, koska virallisesti pilvi on edelleen huumausaine, vaikka isoja muutoksia (parempaan) siihen on tulossa ihan maailman laajuisesti lähi aikoina/vuosina.

Kannabis


- Pilvi
- Dänkki
- Ganja
- Möyhy
- Paja(ri)
- Mary Jane
- Mari
- Budi
- Kukka
- Ruoho/Heinä (lehteä)
- Höpöheinä
- Yrtti
- Paukku
- Tötsy
- Hatsi
- Jouni/Jone/Jopo/Spliffi/Jointti (kun puhutaan marihuona sätkästä)
- Biitti (Hasis pala)
- Hasa
- Lätkä (Hasis)
- Laatta
- PL puhekielessä peeällä eli peruslätkä
- Blaadaaminen (pilven vetämistä kuvaava sana)

(Met)Amfetamiini


- Piri
- Pore
- Spiidi
- Lirpakka
- Pöhinä
- Pöhköä
- Pärinä
- Vauhti
- Virta
- Nopea
- Kaasu
- Tahna (koostumus ei-jauhemainen)
- Kiveä/kristallia
- Amppeli
- Meta
- Metsku

Heroiini


- Herska
- Koni
- Polle
- Polakka
- Hepo

Subutex/Suboxoni/Metadoni


- Subua
- Bubre
- Kasipallo
- Texi
- Texmex
- Tekken
- Subbari
- Ranskalaisia (viitataan Ranskaan josta yleensä subutex tuodaan. Muistaakseni ranskalaiset erotti muualta tuoduista subuista sillä, että liuskassa on kaksi punaista viivaa/raitaa)
- Notku
- Metis (metadoni)

Extaasi


- Esso
- Nipsu
- E
- Naksu
- Emppu
Ja sitten ns. Logojen mukaan kuten Banda, Veekakkonen (V2), Superman, Mitsu(bishi) ja mitä näitä nyt on

Kokaiini


- Koksu
- Kokkeli
- Jeejou tai Yeeyoo
- Koka tai Coca
- Kola
- Kokis

LSD/Psilosybiini- ja Psilosiinisienet


- Happo
- Lappu
- Taikasienet
- (Taika)Tatit
- Psilot

Muuta sanastoa


- I.V (suonensisäisesti)
- Tykittää (vetää hihaan eli I.V)
- Mäntä pohjaan (vetää hihaan)
- Sulattaa (Subutex/Suboxone tabletti suuhun liukenemaan kielen alle. Käytetään yleisesti korvaushoidossa)
- Bongi (vesipiippu)
- 420 tai 4:20 tarkoittaa sekä kellonaikaa jotta päivämäärää (20.4, joka on kansainvälinen kannabis päivä) jolloin poltetaan pilveä.
- Hiisata eli polttaa pilveä
- Klikkikuppi (jokin kuppi jossa valmistetaan vedot hihaan heittoa varten)
- Jarrulla tarkoitetaan kaikkia hidastavia huumeita kuten heroiini ja subutex
- Kaasulla taas tarkoitetaan kaikkia nopeuttavia huumeita kuten amfetamiini
- Stimut eli stimulantit tarkoittaa kaikkia piristäviä aineita kuten amfetamiini tai lähes kaikki muuntohuumeet
- Tutkari (muuntohuume)

///

Siinä nyt jotakin alkuun. Kuten sanoin, nimet vaihtuu yhtä tiheään kuin kaupunki alla, joten jotakin varmasti unohtui ja jäi nyt kyydistä, mutta tuossa on aika kattavasti nämä nyt listattuna. Lääkkeisiin en tuon kummemmin nyt kajoa, se vaatisi melkein oman blogipostauksen, koska sillä saralla riittää lempinimiä kirjan verran joten jätin nyt ne pois suosiolla. Ehkä tästä listasta on hyötyä jolle kulle, ehkä ei, mutta etenkin vanhemmat pääsee jyvälle jos teini puhuu jotakin tämmöistä slangia.

Erityismaininta pakko antaa meidän porukalle aikoinaan, kun jos jotakin pilvestä puhuttiin puhelimessa, me puhuttiin joko Tupacista (hasis) tai Cypress Hillistä (kukka). Ja jos piti lähteä maakunta matkalle ja tarkoitus oli ostaa joko pilveä tai piriä, puhuttiin monesti tummasta tai vaaleasta kaljasta ja sen mukana sit mentiin. Mutta tätä koodi kieltäkin riittää kirjan verran kirjoitettavaksi, niin ei tämän enempää tällä erää.

Mukavaa viikon alkua lukijoille! Täällä kävi pieni retkahdus pelaamisen suhteen tuossa viikonloppuna, mutta ei mennyt kuin 20€. Tosin enempää ei ollutkaan, mutta lähinnä tuossa kävi niin jotta eipä paljoa pelaaminen kiinnostanut ja en saanut siitä mitään kiksejä/fiiliksiä ja jäi olo, että VMP ja ettei tuo ole enää mua varten. Piti vielä kerran siis tyypata ja huomata, että ei enää mun kohdalla tätä skeidaa. Parempi näin.

24.11.2016

AVOPUOLISOLTANI: Pelaamisesi oli tuhota meidät

Tähän mä puran nyt koko paskan. Kun ruvettiin seurustelemaan, mietin monesti sun hiljaisuutta ja vetäytymistä. Hyvin usein tähän liittyi jääkiekkopeli tai joku muu vastaava ja se vitutus ilmeni niiden jälkeen. Mietin sun vitutusta, ja ahdistuin siinä ohessa itsekin. Monesti mietin, et oonko tehnyt tai sanonut jotain mistä oot suuttunut, mut tulin useimmiten siihen tulokseen että en. Monesti varmaan myös pyysin turhaankin anteeksi.

No siinä sit kevät kului ja löytyi yhteinen asunto. Oikeastaan vasta silloin aloin tajuta, että sinä pelaat. Olin jo aiemmin hieman ihmetellyt rahattomuuttasi, vaikka ns pakollisten menojen jälkeen kaiken järjen mukaan sitä rahaa olisi pitänyt jäädä ihan normaalielämään, mutta usein jo heti rahapäivän jälkeen sulla ei rahaa ollut.

Lainasin sitten sen minkä pystyin, omakaan rahatilanteeni ei ollut kummoinen, mutta kyllä sillä eli. Kohta alkoivat todella näkyä ensimmäiset oikeat merkit pelaamisesta-useiden päivien masennusjaksot, jolloin pysyttelit huoneessa ja raivarit häviön jälkeen. Ja minä jatkoin ihmettelyä, että mitä tämä nyt on. Kerran sitten pelaaminen lähti puheeksi jonkin casinovoiton kautta ja silloin mulle viimeistään selvisi mistä on kyse. Lainasin rahaa ja otin lainaa, tokikin oli muitakin lainakohteita kuten auto yms. Homma oli tuolloin vielä hallinnassa.

Huomasin, että pelaaminen lisääntyi ja minä mahdollistin sen antamalla rahaa. Ensimmäisen kerran tilanteen vakavuus selvisi mulle siinä vaiheessa, kun sulle tuli ulosottorahat, jotka oli tarkoitus käyttää velkajärjestelyn velkojen maksuun. Pelasit ne. Minä maksoin osan sulle kuuluvista laskuista ja lopuista teit maksusopimuksen, että niistä selvittiin. Tuossa vaiheessa pelaamisesta keskusteltiin, mutta sulla ei mielestäsi ollut ongelmaa.

Oon useammin ku kerran kuullut lauseen "kaikki meni". Oon useammin kuin kerran lukenut lapusta pöydällä tai aamuisesta messengerviestistä, että kaikki meni, oon paska ja haluan kuolla enkä tuu huoneesta pois.

Oon myös useammin kuin kerran puhunut sun kanssa pelaamisesta, yritettiin hypnoosia,  peli poikki-ohjelmaa, pelaamisen rajoituksia. Mikään ei auttanut, kun et ollut valmis autettavaksi , koska sinulla ei edelleenkään ollut omasta mielestäsi ongelmaa, sinun mielestäsi muut olivat tehneet pelaamisesta ongelman. Satasia meni, tuhansia euroja meni-ei ongelmaa. Ethän sä koko aikaa pelannut, silläkin olen kuullut sun perustelevan sitä ettet ole riippuvainen. "Enhän mä ahdistu jos en saa pelata", tällä myös perustelit sitä, ettei ongelmaa ole.

Lopulta tiesin jo siitä miten minua lähestyit, että tarvitset rahaa. Alkoi selittely, suostuttelu ja manipulointi. Ja lopulta syyttely ja suoranainen vittuilu jos et rahaa saanut mielestäsi tarpeeksi nopeasti. Ja aina hellyin antamaan. Raha tuntui aina helpottavan oloasi ja se parempi olo kesti niin kauan kuin rahaa oli. Jos hävisit, oli edessä taas muutaman päivän huoneessaolojakso ja täysi hiljaisuus. Noina jaksoina pyörin kotona kuin puolukka perseessä, osaamatta tehdä mitään. Sun ahdistus välittyi suoraan minulle. Kun näin, että sulla on paha jakso menossa, otin sairaslomaa töistä, kun en olisi töissä kuitenkaan kyennyt keskittymään mihinkään. Monesti kotiin tullessa mietin, että mitä kotona odottaa. Mulla oli usein olo että maksan sut onnelliseksi ja että raha on ylipäänsä ainoa asia mikä sut saa onnelliseksi. Koin riittämättömyyttä ja sitä, ettei millään muulla kuin rahalla ole väliä.

Kun sitten tulin kysymään, että mikä on,  vastaus oli poikkeuksetta joko "kyllähän sä sen tiiät", "mitä siinä kyselet" tai "painu vittuun siitä kyselemästä".  Kuitenkin jossain vaiheessa olit sanonut, että jos näen sulla olevan paska fiilis,  niin asiaa pitäisi kysyä koska sitä sinä salaa toivot, vaikka ulkokuori antaakin signaalin että älä tule lähelle. Ja minä kysyin. Lopulta en enää kysynyt, vastauksen ollessa lähes aina aiemmin mainitun kaltainen. Aloin miettiä, että ei sitten kysytä, antaa olla.

Rahapäivinä toivoin että voittaisit, että meillä olisi kotona se Sami johon rakastuin. Toivoin ja rukoilin. Kun koneelta kuului "vittu" tai hiiri lensi seinään, tiesin, ettei hyvää oloa ollut luvassa. Sama kauppareissulla kun jumitit pelikoneen ääreen ja parhaillaan odottelin yli tunninkin-toivoin että voittaisit. Ja tämä toistui jokaisella kauppareissulla. Koskaan pelaaminen ei jäänyt vain kolikoihin vaan useasti Tuplapotti söi kolikoiden lisäksi setelit ja rahat pankkitililtä.

Epätoivo. Syvä sellainen. Kuva: www.cushnir.com


Kun mulle alkoi kertyä velkaa, syytit siitä itseäsi ja aloit pelata enemmän suuren voiton toivossa. Sitä ei tietenkään tullut. Tämän seurauksena en voinut yhtenäkään päivänä tietää aamulla, millä tuulella olisit illalla. Muistan kirkkaasti kerran, ku lähdettiin kirpparille ja veit samalla paketin paikalliseen Siwaan. Odotin autossa yli puoli tuntia, olit reissulla pelannut rahasi eikä sinua enää rahattomana huvittanutkaan lähteä. Silloin taisin ensimmäistä kertaa ottaa asiasta kierroksia. Mitään ei koskaan voinut suunnitella etukäteen, jos siihen jollain lailla liittyi raha. Hoidit kyllä vuokranmaksun osaltasi ja oman osasi muistakin yhteisistä kuluista, loput menivät casinolle, tuplapottiin ja Pitkävetoon. Joka kuukausi sama toistui. Palkkapäivä oli painajainen. Joka kerta sitä voittoa toivoi, joka kerta häviötä pelkäsi.

Usein kaduit pelaamistasi ja pyysit anteeksi, usein pyytääksesi rahaa seuraavana päivänä tai minun antaessa sitä itse ilman pyytelyitä. Raha näytteli elämässämme erittäin keskeistä osaa. Rahapäivän odotus alkoi viikkoa ennen, myit puhelimiasi ja muuta omaisuuttasi paikataksesi pelaamaasi vajetta. Ja kun sait niistä rahat, pelasit ne. Usein ensin maksoit rästejä pois ja koska ne veivät rahoista osan, sinulle ei mielestäsi jäänyt riittävästi - ja loput piti pelata. Hätäilit jo etukäteen sitä, etteivät rahat tule riittämään ja lisäähän tietysti voi saada pelaamalla. Joskus saikin. Valitettavasti casino voi antaa kohtuullisen suurenkin voiton ja monesti se pelasti meidät pinteestä, mutta vielä useammin se ajoi meidät siihen.

Aloin vihata RAYta ja joka ikistä netticasinoa. Vitutti nähdä sun pelaavan. Ahdisti odottaa miten kävi. Ahdisti vielä enemmän jos hävisit, koska silloin olit ihan paskana monta päivää.

Luottamus alkoi mennä. Jos sanoit että huomenna mennään jonnekin, en koskaan voinut olla varma mentäisiinkö. Aloin vastustaa ajatusta rahan antamisesta. Pelkäsin siinä samalla menettäväni sinut. Lopulta mulla ei ollut enää voimiakaan taistella vastaan, ei kieltäytyä rahan antamisesta jos sitä pyysit. Pääsin helpommalla. Ja aina vaan odotin, että milloin tajuat lopettaa kun häviö vei sut niin huonoon kuntoon. Opin tunnistamaan tilanteita, joissa pelaat. Hyvän päivän jälkeen kaupasta tultua, kun oli hiljainen hetki. Illalla sohvalla. Yöllä koneella. Jos rahaa oli tilillä, käytännössä missä tahansa tilanteessa, kun sinulla oli tylsää. Kännykällä, tietokoneella, peliautomaatilla. Häviö piti aina voittaa takaisin. Aina.

Pahimmillaan häviö sai sut uhkailemaan itsemurhalla. Useasti. Koit varmaan niin huonoa omaatuntoa, häpeää siitä, että minä maksoin lähes kaiken arkipäiväisen siinä kun sinä pelasit. Ja häpeää siitä, että sinun takiasi minulle oli tullut velkaa. Mainitsit monesti olevasi taitava manipuloija. Huomasin sen kyllä, aika nopeastikin. Mulla ei ole käsitystä sun syyllisyytesi taakasta, koska mulle raha on renki eikä isäntä. Sanoit monesti pilanneesi mun elämän.

Kaiken tämän keskellä etsin tietoa peliriippuvuudesta. Löysin päihdelinkistä läheisten ryhmän, jonne pääsee vain pyytämällä liittymistä eivätkä viestit näy muille kuin sisään päässeille. Sinne ja samoihin aikoihin perustamaan ja myöhemmin poistamaani blogiin aloin kirjoittaa ajatuksiani. Yritin ymmärtää riippuvuutta ja ehkä yritin myös olla askelen edellä jo itsenikin takia (ettei tulisi yllätyksiä). Luin aiheesta paljon. Osuvin kuvaus oli eräässä blogikirjoituksessani, jonka kirjoitin kun olit jälleen hävinnyt kaiken. Pelaaminen oli meidän suhteemme toinen nainen, sun salarakkaasi. Ja kun kirjoitin päihdelinkkiin pelaamisen lopetettuasi, oli kuin olisin herännyt painajaisesta.

Kuvaavin tunne koko tuolta ajalta on hirvittävän pelon, paineen, ahdistuksen ja rakkauden vuorottelu. Yritin ymmärtää, miten voit kerta toisensa jälkeen asettaa pelaamisen perhettäsi tärkeämmäksi. En onnistunut siinä kovin hyvin. Vasta sitten, kun ymmärsin päässäni sen, että pelaaminen voi olla yhtä paha kuin huumeriippuvuus, tuli siihen jotain järkeä. Oikeastaan siitä hetkestä tajusin myös, että mikä tahansa mitä teen tai sanon,  EI SAA SINUA LOPETTAMAAN, vaikka itse sanoisit mulle mitä. Ja monesti sanoitkin, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista on kuultu. On kuultu suostuttelua siihen, millaiset pelirajat pitäisi olla. On kuultu, että tämä on viimeinen tsänssi päästä tästä eroon, nyt on all-in. On kuultu, että ei kaikkia nettikasinoita voi vahtia (esto-ohjelman asentamisen jälkeen kun ei estänytkään kaikkia) . Olen ottanut sulta sekä käteistä rahaa, pankkikortin ja tunnuslukulistan haltuuni, ettet voisi pelata. Olet pelannut lähestulkoon 250€ puhelinlaskulle ja maksanut laskulla pelaamistasi, sekin kun on mahdollista. Kortin ottaminen ei hyödyttänyt mitään, koska muistit kortin numeron, mutta sitä et mulle kertonut. Tunnuslukulistan takavarikointi auttoi hetken, kunnes se alkoi tuntua sinusta holhoamiselta, enkä itsekään siitä pitänyt.

Voin rehellisesti sanoa, että kaikki keinot tuli kokeiltua. Paitsi se, että olisin suuttunut sinulle oikeasti. Sait todella paljon anteeksi vain siksi koska rakastan sinua. Eikä se huutaminenkaan olisi mitään auttanut, luultavasti olisit vain syyllistänyt itseäsi enemmän ja vetäytynyt enemmän.

Koko ajan sulla oli selkeästi pelaajan persoona ja oma persoonasi. Peluri oli harvinaisen mulkvisti kaveri, joka todella osasi vierittää syyn toisen niskoille siitä mitä oli itse tehnyt. Peluri oli myös se kaveri, joka suostutteli ja manipuloi. Siellä jossain välissä olit sinä, jonka näin koko ajan selkeästi. Jos en olisi nähnyt sitä, että sun addiktipersoonasi on eri kuin sinä, en enää olisi tässä. Oon sanonut sulle kymmeniä kertoja, että näen sun sielun ja se on kaunis. Se ei ole pelurin sielu.

Rehellisesti puhuen: oon itkenyt sun tekemisten takia monta iltaa. Mut sinä et sitä huomannut. Oon valvonut monta yötä ja miettinyt, että miten vitussa tästäkin selvitään. Oon noussut liian monena aamuna ja itkenyt, kun raha on ahdistanut niin paljon. Kun olin raskaana, toivoin todella lujaa, että lapsi saisi sut lopettamaan pelaamisen. No, ei saanut.

Syyllistän tästä myös itseäni. Minä mahdollistin sun pelaamisen. Oon helvetin vihainen itselleni siitä, et en osannut sanoa ei. Jos olisin sen tehnyt, niin olisi ehkä säästytty paljolta. Sua en syytä. Ite minä sitä rahanappia lopulta painoin, et sinä.

Tämän kaiken jälkeen


Mut kaikesta huolimatta olen edelleen tässä. Tiedän useita toisenlaisiakin tarinoita. Mullekin on sanottu, että kannattaa miettiä jaksaako jatkaa tällaisessa suhteessa ja että omaakin hyvinvointia on ajateltava. Mut se pelaaminen loppui lopulta ja se muutti tavallaan myös tulevaa. Monta kertaa asetin itselleni aikarajan,  jonka ajattelin sanoa myös sulle, että tähän mennessä toivoisin jotain muuttuvan. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä ääneen sanotuksi. Vähää ennen kuin pelaaminen sitten loppui, mentiin jo jatkoajalla. Lopettaminen tuli sinällään hyvään aikaan, koska mun mittari alkoi tämän suhteen jo tikittää.

Mitä tämä on sit nyt, kun oot ollu kolmisen kuukautta pelaamatta? Ensinnäkin, sun masennuspäiviä on ollu vähemmän. Peluria ei ole näkynyt. Toisekseen meillä on ollut rahaa enemmän. Kolmanneksi, oon ruvennut vähitellen taas luottamaan suhun. Neljänneksi, ahdistus on vähentynyt. Mun ei ole tarvinnut miettiä rahapäivänä, että mikä on illan olotila ja rukoilla voittoa. Sunkin ahdistus on vähentynyt,eikä mielialanvaihteluja oo enää niin paljon. Näin heti, kun olit tullut asian kanssa julki, että sinua helpotti. Se huokui koko olemuksesta.

Oleminen on muutenkin ollut kevyempää kuin ennen. Jotenkin helpompaa. Aidompaa, voisi olla oikea sana. 

21.11.2016

Huumeiden käyttäjä voi olla kuka tahansa - statuksesta riippumatta

Huumetta ei kiinnosta se, kuka olet, mitä teet työksesi, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut tai mikä sinun status on - sitä kiinnostaa vain, että tuletko hänen kaverikseen.

Ihmisestä ei monestikaan ulkoisesti huomaa, käyttääkö se huumeita vain ei. Itseasiassa kuka vain vastaantulija voi olla huumeiden käyttäjä. Kuka vain normisti duunissa käyvä voi iltaisin pajauttaa pilveä tai vetää jotain kovempaa.

Mä tiiän, että suurimmalle osalle ihmisistä mielikuva narkomaanista on tämä:

Yleisin mielikuva narkomaanista. Kuva: lajmi.net

Mutta hei! Vain aniharva, murto-osa käyttäjistä on tämän kuvan näköisiä. Vain harva! Suurinosa on ihan tavallisen näköisiä kansalaisia, jotka käyvät töissä, ovat perheellisiä tai muuten vain sen näköisiä ja oloisia, ettei niistä huomaa yhtikäs mitään. Etenkään, jos ei ole harjaantunut näkö, että osaa katsoa niitä oikeita asioita mitkä tavallaan paljastaa. Mulla on harjaantunut näkö, mutta se johtuukin siitä, että olen ollut kentällä kymmenisen vuotta ja sitä paitsi, kyllähän koira koiran tunnistaa.

Pilvenpolttajat on kaikista hankalimpia tunnistettavia. Joistain toki näkyy kilometrin päähän, että paja maistuu, mutta jos jonkin aineen kohdalla, niin tämän, se tunnistaminen on kaikista vaikeinta. Kovempia aineita käyttävistä ei tiedä ollenkaan jos on ns viihde käyttäjä, koska aine ei pääse muovaamaan sun ulkoista habitusta millään lailla. Rankemmin vetävistä toki huomaa sitten melko helposti, mutta kaikkia ei kama muuta. Moni on sanonut mun kohdalla, ettei olisi uskonut millään, että mulla on menneisyys aika karu. No mulla on tietysti jo kuivia vuosia takana lähes 6 vuotta, mutta siltikin. Monesta entisestä käyttäjästä kyllä näkee, että kovat kamat on maistuneet joskus.

Olet kuka tahansa ja teet mitä tahansa - sillä ei ole väliä


Mun pointti on siis se, että ulkoisesti kuka vain voi näyttää hyvältä ja normaalilta ja tehdä ns normijuttuja, mutta se, mitä tapahtuu iltaisin tai viikonloppuisin, ei meistä kukaan tiedä. Ihminen voi elää ihan laadukasta, hyvää elämää missä velvollisuudet hoituu vallan mainiosti. Monella on varmasti voimakas harhakuva siitä, että jos käyttää kamaa, on ihminen kerrasta rappiolla ja kaikki menee vituiksi. Ja se näkyy ulospäin. Ei se "ihan" niin ole eikä mene. Jos jolla kulla onnistuu kohtuu käyttö, niin keltä se on pois? Asia on sitten eri jos, ja liian monen kohdalla kun, se ei ole hallinassa sillä se aiheuttaa ongelmia uskomattoman laajalla säteellä, eniten toki sille käyttäjälle itselleen.

///

Huume ei katso mihin "lokeroon" (mä vihaan lokerointia!) sä kuulut, missä firmassa työskentelet, oletko ns pukuherra korkeassa virassa tai opiskeletko / oletko työtön, kun se esittelee sinulle itsensä. Jos päätät tarttua houkutukseen, se on sun valinta eikä siitä pitäisi rangaista. Ihminen on kovin heikko loppujen lopuksi kaiken maailman houkutuksille ja niitähän tässä maailmassa riittää.

"Moi. Minä olen huume. Haluatko maistella minua? Lupaan, että annan sinulle maailman parhaimman fiiliksen. Paremman kuin mitä olet koskaan, ikinä milloinkaan missään kokenut ".

Paha on paikka kieltäytyä, varsinkin jos ja kun siinä on muutakin tilannetta ympärillä. Tilanne voi syntyä piriluukussa, kahvipöydässä, yökerhossa, ihan missä vain! Tuossa kohtaa on ihan sama, kuka sinä olet eikä se huumeita kiinnosta edes. Se haluaa vain luoda sinun kanssa suhteen, kaveripohjalta alkuun, mutta mikäli käyttö radikaalisesti lisääntyy ja mopo karkaa lapasesta...

Tulee sinusta helposti orja itse saatanalle.

16.11.2016

Älä hoida virastoasioita piripäissäsi

Itse nimittäin tuli aikoinaan hoidettua jokusen kerran ja joka kerta siitä oli enemmän haittaa, kun hyötyä. Tässä kaksi tapausta menneiltä vuosilta.

Kuvakaappaus Youtubesta, mutta ihan kuin minä silloin aikoinaan

Kelalle selvitys


Vuosi oli jotain 2004 - 2005. Mulle tuli Kelalta postia jossa vaadittiin selvitystä työkunnosta ja siitä, olenko valmis ottamaan työtä vastaan jos sellaista tarjotaan. No mä nohevana poikana ajattelin siinä piripäissäni, että nythän se on sopiva hetki täytellä vastaus Kelalle. Ei olisi ehkä kannattanut.

No siinä illalla sitä lappua täyttelin ja lisäselvitys kohtaan sitten annoin kynän laulaa. Kirjoittelin ties mitä (harmi, ettei ko. lappua ole tallessa enää) ja selittelin ummet ja lammet ja kun urakka oli valmis, olin tyytyväinen runosuonen pulppuamiseen (tuo nimenomainen sana kuvastaa sitä parhaiten) ajatuksella "tästä tuli vitun hyvä!". No ei tullut, Kelan mielestä.

Sehän on melko tuttua huttua, että Kelalta saa odotella päätöksiä jopa kuukausi tolkulla, mutta mun ei tarvinnut. Seuraavana päivänä, kun vein täytetyn lapun Kelalle, tuli vastaus asiaan kahdessa päivässä! Siis kaksi päivää ja päätös oli siinä. Edelleen fiilikset oli ne, että tää meni tosi hyvin ja, että rahan tulo Kelalta jatkuu. Voin sanoa, ei jatkunut. Avasin kirjeen. Kappas, tuli 3kk karenssi eli käytännössä neljään kuukauteen en saanut rahaa muualta kuin soskusta. Päätöksessä oli jopa lainailtu mun sössötystä mm tälleen (ulkomuistista) "Työnhakuni on voimassa ja ajatuksena olisi jossain vaiheessa mennä töihin, mutta tällä hetkellä en pysty menemään, koska olen kiireinen mies omien asioiden johdosta", jonka Kela oli tulkinnut (ihan oikein) silleen, että olen kyllä työkkärin kirjoilla niin kuin pitääkin, mutta töitä en pysty ottamaan juuri nyt vastaan. Että periaatteessa voisin tehdä ehkä jotakin työtä, mutta en sittenkään.

Annoin heille piripäissäni paikan ja ne käytti sen.


Työkkäriin yön valvoneena


Tämä kuningasidea syttyi siinä aamu kolmen aikaan, kun tajusin, että mun pitäisi käydä työkkärissä lähiaikoina. Kelailin siinä johtojen lisäksi sitä, että jos vetää vedot 'bout tuntia ennen kuin työkkärin ovet aukeaa Tiksissä, niin on sitten kärppänä paikalla ja täydellisessä vireessä. No niin tuli oltua, perhana.

Mä menin sinne heti, kun ovet aukesi ja ensimmäisenä jonotuslapulle ja siitä sitten huoneeseen sisään. Mä en muista yhtään mitään siitä, mitä siellä huoneessa tapahtui, mutta kun tulin sieltä pois, oli fiilikset huimat, koska kuvittelin jotenkin sen menneen hyvin. No riippuen näkökulmasta ja kuka katsoo, mutta omasta työtävieruksuvasta maailmankatsomuksesta katsoen se käynti oli lähinnä katastrofi.

Mä olin suostunut kaikkeen mahdolliseen.

Mulla alkoi puhelin soimaan heti seuraavana päivänä ja sitä puhelinrumbaa riitti kaksi vitun viikkoa. Jokainen joka soitti, oli jonkin kurssin tai koulutuksen tai työpaikan vuoksi soittamassa mulle. "Sinä olit ollut kiinnostunut tästä" -fraasi kuului jokaisen suusta. Sähköposti huuti siinä sivussa kaiken maailman tarjouksia erinäisistä mahdollisuuksista työllistyä/kouluttautua. Mulle ei tuohon(kaan) aikaan oikein mikään tuollainen kiinnostanut ja niinpä siinä toden teolla koiteltiin mun luovuutta selvitä niistä puheluista ilman, että virallisesti suostuu johonkin mitä ei halua. Vuosi taisi olla 2009 ja meno oli liian kovaa. No mä selvisin vanhalla kokemuksella noista kieroilemalla ja venkuloimalla ympäripyöreätä settiä jokaiselle, mutta yksi vahinko tuli.

Jouduin menemään kaksi viikkoa kestäneelle työnhakukurssille.

6 tuntia per päivä ja 10 päivää ja enhän mä jaksanut kuin 8 päivää vääntää siellä. Tuokin skeida loppui omaan karkuun juoksemiseen, kun toiseksi viimeisenä päivänä eli torstaina päätin, että kerta tässä ollaan tietokoneluokassa ja tuolla arkussa on läppäreitä ihan vitusti ja mä oon tässä yksin, niin minäpä pöllin yhden. Ei ne kuitenkaan huomaa. Ja itseasiassa eivät huomannetkaan. Muut meni ruokatunnille ja mä jäin atk-luokkaan ja huokutus kävi vaan liian suureksi. Läppäri laukkuun ja kun kurssin vetäjä saapui paikalla, sanoin, että mulla on lääkäri tunnin päästä, niin mun on pakko lähteä nyt.

Asiaa toki auttoi myös sekin, että oma tietokone oli paskana. Se meni rikki, koska kilahdin yksi ilta ja vedin nyrkillä näytöstä läpi. Kävi vain fiuuuu kun 700€ läppäri oli täysin paskana ja sileät 50:n euron setelin sai siivet. Vitutti jälkeen päin, mutta korvasin vahingon tuolla läppärin pöllimisellä. Se pöllitty läppäri oli ihan paska ja siihen joutui jollain vippaskonstilla murtautumaan vierastilin kautta, että sai edes koko paskan toimimaan. Pöllin siihen vielä virtajohdon kurssikaverin koneesta ja toiselta vein hiiren, kun ei näitä rojuja ollut siellä arkussa. Nämä kaikki laitteet ym oli toki sen koulun omaisuutta, että en vienyt keltään yksityishenkilöltä mitään, jos se nyt asian paremmaksi saa.

No ei se kyllä saa.

12.11.2016

LUKIJALTA: Mitä on lähimmäisen rakkaus? Minkä kaiken se kestää?

Tässä vähän taustaa meistä...

Tavattiin ukon kanssa 2011 alkutalvesta. Tapailtiin ja pian mies muutti kotiini. Heti ensimmäisellä tapaamisella hän kertoi peliongelmastaan ja käyneensä sen takia hoidossa. Minähän en ymmärtänyt mikä helvetti olisi tulossa, vaan rakastuin "rehelliseen" mieheen, joka kertoi ongelmastaan avoimesti minulle... Minulla ei ole kokemusta riippuvaisista ihmisistä aiemmin.

Alkuvuodet (noin 2 vuotta) menikin rakkauden huumassa hyvin. Enhän mä osannut epäillä miehen pelaavan taas ja koko ajan... En muista missä vaiheessa tajusin miehen pelaavan enemmän. Jossain vaiheessa vaan tajusin, että meillä ei ollut ikinä rahaa. Minä olen aina laskuni maksanut ja mielellään ennen eräpäivää...


Yhteinen unelma toteen


Perustimme yhteisen yrityksen. Yhteisen unelmamme. Töitä riitti, mutta sitten alkoi ongelmat... 100 tuntiset työviikot ajoivat miehen rahiksen koneille yhä enemmän ja kierre oli valmis. Masennus, ahdistus, morkkikset. Siihen lievityksenä piri, kannabis, viina ja en varmaan kaikkea edes edelleenkään tiedä. Niin ja lääkkeet koska miehellä perussairaus joka meni krooniseksi n. 3 vuotta sitten. Siihen tramalit edelleen ja matkalla on ollut jos vaikka mitä muitakin...

Mentiin kuitenkin naimisiin, tehtiin abortti (miehellä jo 4 lasta, mulla 2 ja olisin halunnut vielä pitää tämän enkelin) ja alkoi mennä päin helvettiä... Ukko lähti päissään autolla täältä Pohjois-Suomesta, jossa asutaan, Helsinkiin ja oli hukassa 6 pv... Poliisit ei löytänyt, vaikka soitin tarkkaa sijaintia jos sen tiesin. Tuli sit takaisin, kun sain yhteyden ja rukoilin tulemaan kotiin. Kotiin tuli mies kuin ei mitään ois tapahtunutkaan. Huolehdin tuolloin vielä yhteisestä yrityksestämme ja ajoin ukon kotoa pois. Siitä se ilo repesi.

Paras oli, kun nostin syytteet auton pöllimisestä ja firman luottokortin ottamisesta ja tein lastensuojeluilmoituksen (Jätti 4 lastaan yksin kotiin). Poliisisetä kysyi oonko varma, että haluan nostaa syytteet jne, kun sehän on mun aviomies?! Voi helvetti.... Suomen paska valtio. Suosittelivat sit ukon palattua kotiin perumaan syytteet, kun ei oo vahinkoa sattunut... Voi vittu!

Paineli kotikonnuilleen juoppokaverien luokse ja blaa blaa. Välillä hain kotiin selviämään ja viime uutenavuotena tuli stoppi. Oltiin erottu, kun miestä ahdisti olla kotonamme, joten häipyi taas juopotteleen/vetään kamaa. Uutenavuotena nakkas mulle tekstarin:

- Oon KAKS:lla. Otin överit lääkkeitä.

En enää tuntenut muuta kuin pettymystä, että se ei onnistunut edes siinä... =(


Hoitoon, hoitoon, hoitoon


Tuli 1.pv kotiin ja oli yön kotona. Itkettiin enemmän, kun ikinä... Seuraavana pv:nä vein sen OYS:n psyk.osastolle ja lukkojen taa... Sen jälkeen se on luvannut maat ja taivaat ja taas on menty perse eellä puuhun... Asumusero. Avioero vireille. Harkinta-aika. Selvittelyä ja yrittämistä yhdessä ja erikseen. Yrityksen vedin konkurssiin. Velat jäi mulle, kun kaikki oli mun nimissä, kun ei sillä ollu niitä luottotietoja. Eikä enää mullakaan, mutta ollaan hengissä...
MTT:n kautta päästiin terapiaan yksin ja yhdessä. Pieniä askelia eteenpäin ja nyt vihdoinkin valoa tunnelissa. Mies järjesti ittensä ihan ite MTT:n kautta Etelä-Suomeen hoitoon. Nyt on eka viikko takana ja vähän jo toista. Vielä 5 jäljellä.

Psykiatrinen päivystys. Kuva: Helsingin Sanomat


Mutta nyt oli vissiin vasta aika kypsä hoidolle... On eri mies soitellut ja viestitellyt sieltä. En oo tottunut, että se edes ottaa yhteyttä minuun poissa ollessaan, kun kaikki muu on ollut tärkeempää... Nyt oon vaan odotellut, enkä juurikaan ite oo ottanut yhteyttä siihen, että se keskittyisi itteensä ja hoitoon. Näyttää toimivan. Tietenkin kuten eilen sille sanoin, niin mun luottamus on nolla% edelleen. Ja suurin koetinkivi on kotiinpaluu ja elämä ja arki täällä. Miten välttää taas aineiden kaa sekoilut ja pelit... Jää nähtäväksi, mutta toivon parasta. Avioeroa en ottanut, mutta virallisesti ollaan asumuserossa, mutta yhdessä ollaan oltu ukon "kämpillä", jonka hommasi, kun tilanne oli päin persettä...

Huh kun ajattelen mennyttä, niin ahdistaa ja toivon todella, että parannusta tapahtuisi. Rakkautta riittää. Välit molempien perheisiin meni aikalailla. Äitini tukee minua, vaikka sanookin, ettei hyväksy mieheni tekemisiä. En minäkään hyväksyisi. =) Mutta äiti tukee päätöksiäni ja auttaa minkä pystyy minua. Muuten vertaistuki on ollut vähäistä. Ihmiset pelkää, kun mun mieshän on ihan narkkari ja juoppo ja vaikka mitä... Ikinä se ei oo suoneen piikittänyt. Kaikki muut on mennyt jos on ollut saatavilla.

Kirjoittaja halusi pysyä nimettömänä

10.11.2016

Miten päihderiippuvainen haluaa sinun häntä kohtelevan?

Se haluaa, että annat hänelle empatiaa, ymmärrystä, halauksen. Se haluaa, ettet tuomitse häntä, hän saa tuomionsa jo muutenkin oikeastaan joka paikassa; virastoissa, apteekissa, terveysasemalla, missä vain. Jokainen joka on ollut tai on parasta aikaa päihderiippuvainen, on saanut osakseen halveksevia katseita, syyttämistä, tuomitsemista, mollaamista, vittuilua, jopa uhkailuja ja näiden asioiden kanssa pitäisi pystyä elämään? Joka ikinen tämmöinen kohtelu jää mieleen ja kummittelemaan jonnekin alitajuntaan vähintään. Ja vieläpä pyydetään (lue käsketään), että pistä itsesi kuntoon. "Mikä siinä on niin vaikeaa?!" Että sen pitäisi onnistua, kun vaan päätät. Ei se ihan niin mene.

Jotta ihminen pystyisi tekemään muutoksen, se tarvitsee oman halun ja motivaation lisäksi tukea, niin perheenjäseniltä kuin vaikkapa terveyskeskuksissa. Miten ihmeessä kukaan pystyy mihinkään muutokseen jos saa osakseen joka helvetin paikassa puistoista lähtien vain halveksevia ja nyrpeitä katseita ja jotkut jopa vittuilee ja huutelee ties mitä uhkausia ja hävyttömyyksiä. Siinä äkkiä tulee mieleen, että "vitut! Tehdään sit silleen, että on tuon paskan mukainen ihminen". Päihderiippuvainen jo itse itseään tuomitsee ja dissaa mielessään kuinka paska ihminen voin ollakaan, tarviiko se kuulla sen saman joltain tuntemattomalta? No ei tarvitse!

Jokainen joka on sortunut siihen, että vittuilaan kuinka paska narkkarin retku voit ollakaan, niin mietippä hetki sanojasi. Mitäs jos sinä ajaudut, syystä tai toisesta, samaan liemeen? Haluatko, että joku tulee sulle päätään aukomaan? Tuskinpa haluat. Tai joku sun läheinen romahtaa ja päihdehelvetti pääsee valloilleen. Et sä halua, että hänelle vittuillaan, en uskakaan, että haluaisit.

Ja sitä paitsi, päihderiippuvuus, oli se sitten alkoholin tai huumeiden lopputulema, on sairaus. S A I R A U S. Se sijaan, että vedettäisiin kohtelu vituiksi, voisi toimia toisenlainen lähestymistapa. Kaikki se negatiivinen ajattelu pois ja tilalle positiivisia juttuja. Se päihderiippuvainen ihminen haluaa sulta kuulla jotain kivoja, mukavia juttuja, eikä pään aukomista. Kun kohtelet jotakin empatian kautta, voi se ihminen saada kipinän muutokseen siitä. Siinä on sitten kivat hartioilla, kun mietit, että mun sanomisista se alkoi tokenemaan. Voi tuntua hyvältä.

Vanha sanontahan on, että kohtele toista niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan. Tuon paremmin ei voi oikeastaan edes sanoa.

4.11.2016

Pientä hiljaiseloa tällä hetkellä, ei syytä huoleen!

Suuren, koko elämän mullistaneen elämänmuutoksen vuoksi on nyt ollut hiljaiseloa blogin suhteen, enkä myöskään ole facebookissa juuri jakanut mitään mielenkiintoisia artikkeleja/juttuja tämän härdellin keskellä. Mutta tosiaan, ei syytä huoleen! Elossa ja erittäin hyvä vointisena täällä ollaan, nyt vaan menee pienoinen tovi tässä, että saa systeemit kuntoon ja pääsee taas blogin ääreen oikein kunnolla ja tuttuun tyyliin.

Aiheita saa edelleen ehdotella, sekä jos jollain halua julkaista mun kautta elämäntarinaansa tms, niin niitäkin saa laittaa. Julkaistaan sitten toiveiden mukaisesti ja tarvittaessa räväkästikin. Itsellä olisi edelleen melko pitkäaikaiseksi toiveeksi muodostunut toive saada sellainen tarina alle, jossa korvaushoidossa oleva ihminen kertoisi mitä se elämä on joko äitinä/isänä tai jos lapseton, niin silleenkin. Itsellä, kun ei ole KH:sta mitään kokemusta, nähnyt vaan.

Freestyle-lehti


Tulevaisuudesta sen verran, että niinkuin fb-seuraajat tietääkin, allekirjoittanut on mukana tulevassa Freestyle-lehden (linkki kotisivuille) julkaisussa. Homma lähtee heidän kanssaan käytiin ns esittäytymisellä, kuka olen ja mitä on tapahtunut ja mitä nyt kuuluu -tyylillä. Jatkossa sitten kirjoittelen jokaiseen Freestyle-lehteen (linkki heidän fb-sivuille) kolumnia, lehtihän ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Tuleva julkaisu ilmestyy marraskuun puolivälin jälkeen ja seuraava siitä ilmeisesti helmikuun aikana tai jotain sinne päin.

Reunamedia


Mulla oli myös tuossa lokakuun 30:s päivä haastattelu Reunamedian (linkki heidän kotisivulle) kanssa. Tehtiin syväluotaava haastis ja sitten otettiin kuvia. Toimin mallina toista kertaa elämässäni :D Reunamedia on verkkojulkaisu media eli heidän juttunsa tulee heidän omille kotisivuilleen ja jakavat kirjoitettuja juttuja myös omilla fb-sivuillaan. Juttu julkaistaan aikaisintaan tuossa marraskuun puolivälin jälkeen. Kerron tarkemman ajankohdan kunhan sen saan tietää.

Mutta tämmöistä. Kivoja juttuja tulossa ja elämä hymyilee aika hyvin tällä hetkellä. Toivottavasti en kohtaloa tuolla härnää, kun ääneen sen sanon :)

Lisäys: Reunamedia ei sitten julkaissut koko juttua ja vieläpä hoitivat homman niin hienosti, että selittelyjen jälkeen ("kohta tulee/ens kuussa) hiljenivät täysin eikä mitään vastausta mihinkään aivan yht'äkkiä. Syytä siihen, miksi ei julkaista ei tietenkään vaivauduttu kertomaan. Tosi ammattimaisesti hoidettu homma heiltä!

26.10.2016

Ensimmäinen todellinen itsemurhayritys - Kevät 2007

Olin tuolloin ollut ilman huumeita ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Lopetettuani huumeet seinään 2005 - 2006 taitteessa ja hakeuduttuani mielenterveystoimistoon vuoden 2006 loppupuolella, luulin, että olisin tervehtynyt niin paljon, ettei flippauksia enää tulisi elämässä. Luulin olevani valmiimpi kuin olinkaan.

Mutta enhän mä ollut.

Keväällä 2007 sattui sellainen paska homma, että tuli oltua ympäripäissään Nurmeksen "yökerhossa" ja sieltä pois tullessa piti, totta kai, mennä paikalliseen pikaroskaruokaravintolaan, lähes ainoaan kunnolliseen mitä Nurmeksesta löytyy (paikalliset tietää, että näinhän se aina menee baari-illan jälkeen). No siellä kyseisen mestan edessä oli joku ihme hämminki ja taisin itse etsiä jotakin tyyppiä, joka oli mun läheiselle ihmiselle tehnyt jotain. Tarkoituksena oli kouluttaa ko. tyyppiä jne. No tämä läheinen ihminen sattui tulemaan siihen ja hänen mielestään mun ei pitäisi sotkeutua koko juttuun. Eihän se meikäläiselle niin vain käynyt, lähinnä rohkean promillemäärän vuoksi ja näinpä se mitä mulle sanottiin, ei mennyt keskusyksikköön (päähän) ollenkaan. Aikamme me siinä hangattiin asiaa ja sitten tapahtui BAM! Tuli nyrkistä, silmään. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla on silmälasit ja luonnollisesti linssi rikkoutui ja hajotti silmän ympäriltä puoli naamaa. Huusin "vittu nyt riitti!" ja lähdin tilanteesta vittuun, heitin rillit mäkeen ja naama veressä marssin käytännössä vastapäätä olevaan laivarantaan jossa odotti kylmä Pielisjärvi, yksi Suomen isoimmista järvistä.

Kuvituskuva: Lover of Sadness


Rannalla oli kaksi parikymppistä nuorempaa jannua, mutta en mä niistä mitään välittänyt. Mä marssin sinne järveen ja jannut huuteli perään, että älä mene, tule pois sieltä. Mä vaan kävelin ja kävelin, syvemmälle ja syvemmälle kunnes tällaisen 176 cm pitkän kaverin kohdalla se kylmä vesi ylti tuohon rinnan korkeudelle. Halusin hukuttautua, joka uimataidottomalta onnistuu vähän helpommin, mutta sit mä pysähdyin. Syytä jota en tiedä, mutta mä pysähdyin siihen kuin seinä olisi tullut vastaan. Vähän niinkun "Truman Show" -leffan loppukohtauksessa. Tai ihan kuin joku olisi estänyt... Yhtäkkiä tilan valtasi hiljaisuus. Se kylmä vesi ei haitannut yhtään mitään. Mä en enää kuullut rannalta huutoja, en nähnyt enkä kuullut mitään, paitsi rauhan. Mä näin rauhan, hiljaisen ja seesteisen, ehkä hieman tumman, mutta beigemäisen värimaailman ja olin samalla jumissa jossain 1,5m syvässä kohdassa Pielisessä. Aloin täristä. Mietin, että miksi mun jalat ei liiku, miksi pysähdyin? Sitten kuuluu kahlausta, katson kuinka ambulanssin mukana tullut pelastusmies kahlaa mun luokse ja heittäytyy muhun kiinni. Mä kaadun sinne ja jälleen yhtäkkiä olenkin rannalla, alasti, kylmissäni ja vaakatasossa paareilla. Märät vaatteet oli vedetty pois ja ampparityyppi tsekkaa lampulla mun silmät. Vasemman silmän pupilli ei reagoi ollenkaan valoon. Kuuluu lause "sä lähdet Joensuuhun, nopeasti". Ja sit mä lähdin. Matkasta kohti Joensuuta, jonneka on ajotunneissa 1,5 - 2 tunnin matka, en muista yhtikäs mitään. Enkä siellä sairaalassa olostakaan sen illan/yön osalta. Mulla ei ole mitään käryä mihin aikaan olen keskussairaalaan saapunut, mutta herätessäsi sieltä aamulla, oli eka ajatus "missä vitussa mä olen??". Ei nimittäin ihan heti sytyttänyt. No olin silmätautien poliklinikalla.

Sieltä pois pääseminen oli yksi nopeimmista mitä kohdalleni on sattunut. Kävin jossain silmätutkimuksissa ja kaikki toimi silmässä normaalisti. Sitten lääkärin vastaanotolle joka kysyy oikeastaan yhden kysymyksen; "Sulla oli viime yönä itsemurha aikeita, onko vielä?" "Ei ole" -oli vastaukseni, jonka jälkeen mulle tilattiinkin jo taksi ja kotiinpaluu alkoi siitä hetkestä.

Me saatiin sovittua asia tämän läheisen ihmisen kanssa ja kyllähän siinä mieli maassa tuli oltua. Lähinnä sen häpeän vuoksi, koska itsariyritys kuitenkin kyseessä ja siitä tieto kyllä kerkesi esim. isäni korviin jonka luona tuolloin asuin. Nolottihan se ja vähän tuli otettua pakkia toipumisessa, mutta ajan kanssa tämä asia on jäänyt jo taka-alalle, enkä ole oikeastaan juurikaan tätä ottanut missään esille. Ehkä sivulauseissa jne, mutta tosiaan aika on tehnyt tehtävänsä eikä ole enää mielessä kuin kunnolla kaivamalla.

Mulle jäi tuosta kuitenkin elinikäiset arvet silmäluomeen. Siitä sen näkee kuinka lähellä on ollut näön menetys, kun silmäluomessa pari pientä arpea.

Eikä tuo varsinaisesti helpottanut jo valmiina ollutta traumaa veteen liittyen. Lähinnä pahensi.

23.10.2016

Pirilaskut - Mitä parhainta douppia

Kun tutustuin amfetamiiniin, katukielellä piriin, niin mä olin valmiiksi jotenkin niin sairas päästäni, että mä diggasin pirilaskuista ensimmäiset vuodet. Kelatkaa, mä jopa oikein odotin, että laskut iskee päälle, koska ne harhakuulot ja -näyt oli se, mitä mä odotin ja mistä mä nautin. En kytännyt verhon takana jotta kuka tulee pihaa tai vainooko poliisit. Tai joku muu. Sen sijaan nautin siitä, että tajunnan laajentuminen tuotti mitä erilaisinpia ääniä pääni sisällä. Oli kiva kuulla lauseita joista ei saanut selvää, oliko ääni miehen vai naisen. Se oli sellainen neutraali ääni, joka antoi käskyjä tai ohjeita sekä ennusteita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Oli myös siistiä nähdä varjoista erilaisia kuvioita, hahmoja. Näitä hahmoja saattoi ilmestyä esim. ikkunan heijastuksesta naaman eteen ja mä olin silleen "ai kivan näköinen, tunnistamaton ja musta hahmo, siistiä". Ja sitten kun muut ei tykänneet laskuista, niin taisin monesti vahingossa psyykata porukkaa sanomalla esim. "kuulitteko tuon?! Mitä se sanoi?" tai "näittekö tuon, kuka vittu siinä meni?!". Kyllähän siitä saattaa liekkiä lyödä lisää toisille, mutta sen sanon, etten koskaan ole ketään psyykannut tarkoituksella. Se oli ja on edelleen mun mielestä yksi alhaisimmista teoista mitä voi toiselle tehdä. Sillä saa ihmisen psyykkeen ihan romuksi tosi nopeasti. Ja jos psyyke menee, on ihminen tosi helposti lepohuone kunnossa.

Se oli jotenkin niin sairasta se meininki pääni sisällä ja kuten jo todettua, mä sain kiksejä niistä. Jos alkuaikoina oli suurin tavoite päästä sellaisiin tiloihin, että näkee ja kuulee harhoja, niin miten tervepäinen sitä olikaan. Moni mun frendi sanoi, että "vittu Sami, miten sä voit nauttia näistä?!" "en mä tiiä, tajunnan laajentumisessa ja noissa ukkeleissa ja supitusäänissä päässäni on vain jotakin niin siistiä" -oli mun vastaus. Ja aika moni, jos ei kaikki, oli aika ihmeissään. "Miten joku voi nauttia tästä paskasta". Niinpä.

Kuvituskuva siitä kuinka pirilaskuissa kaikki muuttuu pään sisäiseksi hulluudeksi. Kuva: Droginformation.nu


No sitä nauttimista kesti sen vuoden tai kaksi jonka jälkeen, kun tuli eka kunnon flippaus,  ts. piripsykoosi tuli kylään, loppui se nauttiminen hyvin lyhyeen. Se eka sekoaminen oli sen verran massiivinen, että sen jälkeen kaikki entinen muuttui pelkotiloiksi. Aloin olemaan toistuvasti vierailevana tähtenä muiden seassa kytiksessä verhojen takana, korvat höröllä ja kaikki muutkin aistit hälytystilassa ja aivan valmiina lähtemään liitoksistaan. Jos ymmärrätte kielikuvani. Niin se vaan heitti kuperkeikkaa ja kaikki "hyvä" muuttui silmät auki nähtäviksi painajaisiksi jossa joutui pidättämään hengitystä, ettei vain kukaan kuule sinun olemassaoloasi. Jos joskus puski vainoharhaa ja kuumotusta, niin pirilaskuissa.

Jälkeenpäin kun näitä on miettinyt, niin selväpäisenä on huomannut, miten järjettömiä ne luulot olikaan. Miksi ihmeessä joku mun kavereista yhtäkkiä haluaisi murhata minut? Tai olisi joku isompi salaliitto mua vastaan. Ei mitään syytä semmoiseen, mutta niin vaan se oli mulle todellista ja siksi niin vaikeita paikkoja. Miksi poliisi kyttäisi 247 mua jopa talon pihassa, pusikossa, metsässä whatever, siksikö että käytän huumeita? Huima rikollinen jonka perässä on perus kytän lisäksi KRP ja SuPo, noin niinkun vähintään. Hyvä ettei FBI ja CIA. Näin mä luulin. Varmasti poliisi kyttäsikin, mutta ei todellakaan tuossa mittakaavassa kuin itse pahimmillaan luulin. Varmasti olin merkitty mies ja auto mikitetty (tästä olen melko varma), mutta en niin, että olisin ollut joku avain johonkin todella isoon. Oikeasti olin vain perus narkomaani ja pikkurikollinen joka ei tiedä mistään mitään, en muuta. Se on vaan näissä, että vaikka joku muu tulisikin sanomaan, että kaikki tuo on paskaa ja sun pääsi tuotoksia vailla mitään todellisuuden perää, on ne sille ihmiselle todellisuutta ja sitä "oikeaa maailmaa". Ne tilat ja luulot ym ym ovat laskuissa peuhaavalle todellisuutta.

Itse kutsuin pirilaskuissa ollessani sitä hengittämääni maailma kolmanneksi maailmaksi, minne ei pääse muutoin kuin tälleen.

17.10.2016

Oon herännyt pirteänä viimeksi 10v sitten

Suurin osa mielialalääkkeistä vaikuttaa käyttäjään väsyttävästi. Mun lääkkeistä Lyrica sekä Mirtazapin ovat väsyttäviä lääkkeitä. Ja kun ottaa huomioon, että mun annos etenkin Lyrican kohdalla ns. hevosannos ja mirtzan otan yötä vastan, ei lienee ihme, että joka aamu oon ihan tukossa 1-2 tuntia, yleensä. Joskus toisinaan se väsymys kestää jopa neljä tuntia tai niin kuin tänään, heräsin päivään tuossa puoli kahdeksan aikaan illalla eli noin tunti sitten. Aamulla nousin ylös tasan kello 9. Ja vaikka olen ollut tänään jopa aktiivinen, en ole päässyt päivään kiinni oikeastaan missään vaiheessa, paitsi nyt illalla. Käytiin heti aamupäivällä Lidlissä, en muista siitä reissusta oikeastaan mitään. Tämän päivän sumussa oleminen on mulle ollut tuttua jo oikeastaan marraskuusta 2006 lähtien jolloin sain ensimmäiset mielialalääkkeet, ja siitä asti niitä olen myös vetänyt. Ja kun tähän vielä lisätään diagnisoitu keskivaikea uniapnea, johon toki se laite on, niin aika paljon on silleen mitä voisi syyttää mistä tämä jäätävä sumussa oleminen johtuu. Taaperokin vie voimia vaikka minun antaa yöt nukkuakin. Harvoin se on yhden asian vika ja tässä näitä variaatioita on useampi. Voi ja varmaan onkin, näiden kaikkien asioiden summa.

Mulla tuli tämä aihe mieleen jo tuossa jokin aika sitten, kun Cheek kertoi vastaavaa settiä. Samaistuin voimakkaasti "keekin" kertomaan ongelmaan. Nyt tässä jostain kumman syystä on ollut useampi päivä ihan vitun vaikeita, johtuen juuri tästä massiivisesta väsymyksestä. Varmasti osansa tässä on tuolla pimeydellä jota alkaa olla jo aika paljon. Kaamos lähestymässä, matalapainekin vaikuttaa muhun todella paljon. Sitäkin tainut olla.

Mutta se mikä on lukuisten mielialalääkkeitä popsivien ongelma, on juuri tämä jäätävä väsymys minkä ne pillerit aiheuttaa. Eikä tästä puhuta tai nosteta esille. Cheek nosti, kiitos siitä. Tietääkseni pelkästään Suomessa näitä pillereitä syö sadat tuhannet ihmiset ja melkein uskallan väittää, että suurimmalla osalla on tämä sama vaiva riesana. Osa tietää, osa ei, mutta voitte ainakin kuvitella, että kun meikäkin nousee aamulla ylös, en ole "puhekykyinen" enkä pysty ottamaan mitään informaatiota vastaan ensimmäisen tunnin aikana. Pystyn vastaamaan huomenten toivotuksiin sanomalla "huomenta" ja se on siinä. Mitään muuta en kykene sanomaan eikä pää ota vastaan mitään tietoa. Katson näin NHL:n alettua aina heti tulokset yön kierrokselta. No ne katson uudestaan tunnin kuluttua, koska en muista yhtään mitään siitä ekasta vilkaisusta. Tuo esimerkkinä. Pää on aivan jumissa eikä siellä liiku mitään, jos nyt muutenkaan liikkuu, mutta etenkin aamulla olen aivokuolleessa tilassa.

Kuvituskuva jonka tiedostonimenä on "Tired-all-time", voin samaistua... Kuva: diabetes ayurveda


Aamutoimet on hyvin simppelit; juon kupillisen kahvia, poltan tupakan ja pelaan typerää peliä puhelimella johon olen jäänyt koukkuun. Tässä menee se tunti ja silloin tapahtuu se ensimmäinen nytkähdys päivään. Seuraavan tunnin aikana pystyn jo kommunikoimaan ja ottamaan informaatiota vastaan. Juon lisää kahvia ja poltan toisen tupakan. Tutkin nettiä ja odotan, että elämät latautuu mainitussa pelissä. Siinä se menee se toinen tunti. Ja jos Luoja suo, olen hereillä kahden tunnin kuluttua sängystä nousemisesta. Mutta sitten on näitä päiviä mihin ei pure eikä auta mikään. Vaikka kävin ulkona, kaupassa ym ym niin olen oma itseni niin kun nyt. Yhdeksän aikaan illalla.

Mua on alkanut vituttamaan tämä jo tovi jos toinenkin sitten. Kesällä pudotin yhden (ja ainoan) SSRI-lääkkeen veke, että edes yksi lääke olisi vähemmän. Ja samalla toivoin, että olisin pirteämpi aamuisin. No en ole ollut. Tätä samaa perkeleen paskaa on jatkunut 10 vuotta ja jos näytöt on se, että mikään ei muutu ihan hetkeen (lääkityksen suhteen), niin näillä mennään. Tarvitsen kuitenkin lääkkeeni enkä ilman voi olla, niin tätä tää sit on. 10 vuotta on vedetty ja saaga jatkuu.

Mä en oikeasti muista miltä se tuntuu, kun herää pirteänä aamuun ja pystyy lähes heti toimimaan. Mä en tiedä siitä mitään.

15.10.2016

Peliriippuvuuden selättämiseen vinkkejä

Kuvakollaasi minun tekemästä betfilter tilauksesta

Aloitan tällä kertaa blogin kuvalla. Kuvassa on kaksi eri kuvakaappausta omasta tilauksesta jonka sain iGame peliyhtiöltä heinäkuun lopussa. Laitoin heille (ja todella monelle muulle) viestiä aspaan, että sulkekaa mun pelitili siten, etten koskaan saa sitä auki omilla henkilötiedoilla. Jokainen jolle viestiä laittoi, teki työtä käskettyä. Enää en saa yhtään pelitiliä auki omilla tiedoilla joka jo sinällään helpotti ja auttoi.

Sain tosiaan iGamesiltä koodin jolla sai ilmaiseksi ostettua sellaisen jutun kuin Betfilter. Kyseessä on systeemi joka asennetaan koneelle ja tämän jälkeen joko 1 vuosi tai 2 vuotta pitäisi olla pc:llä mahdotonta mennä yhdellekään kasinolle (ei edes Veikkauksen sivuille). Vuoden tai kaksi, sen voit itse valita ja samalla koodilla se onnistuu. Itse otin suoraan kaksi vuotta jonka hinta ilman koodia olisi 118,90$ (yksi vuosi maksaisi tuosta puolet vähemmän). Kun ostos on tehty ja aletaan asentamaan ohjelmaa koneelle, sitä ei saa pois kirveelläkään sinä aikana, minkä olet valinnut. En tiedä auttaako tehdasasetuksien palautus poistamaan tuon, mutta itsellä ei ainakaan ole ollut tarvetta sitä testata. Nyt mun koneella ei pääse yhdellekään pelisivulle minkä ikäraja on 18. Tai näin ainakin pitäisi tuon olla, mutta valitettavasti asia ei ihan niin ole. Siinä pelihimoissani heinä-elokuun aikana nimittäin tein niitä uusia pelitilejä jonnekin vielä, mutta joka kerta suljin ne hävittyäni rahat. Muutama sellainen uusi kasinosivu tosiaan aukesi vielä tuon asennuksen jälkeen, ja mähän käytin tilanteen hyväkseni. Mutta sanotaan näin, että 'bout 95% K18 pelisivuista on nyt kiinni 24.07.2016 - 24.07.2018 tuon asennetun ohjelman ansiosta.

Tämä valitettavasti ja loogisestikin ajateltuna ei tietenkään toimi ns samalla pierulla esim. älyluureihin ja/tai tabletteihin. Niillähän mää pelasin vielä aina tuonne elokuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen olen ollut pelaamatta yhtään euroa mihinkään kolikkopeliin. En tiedä, mutta uskon, että myös älylaitteisiin saa saman ohjelman asennettua. Huom. Ehkä.

No homma meni joka tapauksessa silleen, että tein itsellesi tunnarit tuonne www.betfilter.com sivulle. Sitten laitoin koodin (jonka kohta kerron) sinne missä sitä kysyttiin, valitsin vaihtoehdoista 2 vuotta ja ostoskorin jälkeen tuli asennusohjeet ja sitten vain imuttamaan se ja asennus tulille. Sen jälkeen homma onkin paketissa ja homma alkaa rullaamaan. Suosittelen jokaiselle jolla on peliongelma tekemään tämän, sillä tämä todella auttaa. Kun et pääse kasinosivuille eikä ne hypi silmille niin paljoa kuin ennen, pelaaminen ei pyöri päässä jatkuvasti ja sitä kautta kun on poissa silmistä, on poissa mielestä. Niinhän se menee. Huom! Tuo betfilter-ohjelma toimii niin PC:llä kuin MAC:lläkin!

Ja nyt se koodi. Eli kirjoita tai copy-pastee tästä tämä koodi ja seuraa ohjeita. Koodi on: IGAME100

Tässä vielä yhteenvetona mitä kannattaa ainakin tehdä:

- Ota yhteyttä kasinon aspaan ja laita viestiä, että haluan sulkea pelitilit (kaikki!) siten, etten enää koskaan saa omilla henkilötiedoilla tehtyä tunnuksia ko. pelipaikkaan
- Kopio tuo koodi (IGAME100) ja mene betfilter.com sivulle ja lataa joko vuodeksi tai kahdeksi estot koneellesi
- Puhuminen tai kirjoittaminen tästä raskaasta asiasta ei koskaan ole pahasta. Puhu esim. peluuri linjoilla oleville asiantuntijalle jos koet, että puhuminen mahdollisesti auttaa sinua
- Seinään lopettaminen voi tuntua mahdottomalta ja sitä se osaa myös olla, mutta ainakin itselläni se on toiminut jo kaksi kuukautta. Suosittelen silti kääntymään auttavien tahojen puoleen. Pääset helpommalla
- Älä stressaa tai romahda jos lipsahdus tapahtuu. Siihen ei kuole ja niin käy lähes kaikille, mutta pointti onkin se, ettei se pelaaminen jää päälle
- Itse kokeilin jopa hypnoosia joka auttoi hetken, mutta sitten lipesi. Voi auttaa jollain toisella paremmin. Ihan kokeilemisen arvoinen
- On olemassa myös lääke peliriippuvuuteen. Itsellä ei siitä ole kokemusta, mutta se pitää ottaa aina, kun rupeaa tekemään mieli pelata. Lääkkeen nimi on Naltreksoni. Siitä löydät tutkimusta täältä: Peliriippuvuuden terapeuttinen ja lääkinnällinen hoito sivulta 20
- Voit ottaa myös minuun yhteyttä (sähköpostiosoite löytyy sivultani) jos haluat saada vertaistukea. Se ei tee pahaa kellekään, ei minullekaan. Joten toivoisinkin, että joku edes ottaisi yhteyttä, että saisin itsekin puhua jollekin jolla tilanne sama. Siitä hyödytään molemmat :)

Erilaisia auttavia tahoja on aika paljon. Jo mainittu peluurin lisäksi esim. sellainen vertaistukiryhmä on olemassa kuin Pelirajat'on. Mulle suositeltiin tuota, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lähteä sinne. Heille voi myös esim. soittaa. Sitten on myös sellainen missä itsekin olin ihan tasan yhden puhelun verran mukana eli pelipoikki ohjelma. Tuonne piti hakea ja pääsin sisään. Sitten sain kotitehtäviä ja jossain kohti asiantuntija soitti minulle. Tarkoitus olisi ollut, että pidetään noin tunnin tai puolen mittainen puhelinterapia kerran viikkoon, mutta allekirjoittanut feidasi koko homman. En ollut vain valmis. Tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten. Myös monelle varmasti tutussa paikassa eli päihdelinkissä on foorumi ihan tälle asialle. Se löytyy tästä linkistä suoraan. Onhan näitä, mutta tuossa jotain alkuun. Kyseiset auttavat tahot löytyvät myös somesta kuten Facebookista ja Twitteristä. Eikun vaan seuraamaan heitä ;)

Ja niin. Tämmöinen se sivu on tuon betfilterin asentamisen jälkeen. Otin esimerkiksi suomalaisen Veikkauksen.

Ei pääsyä nyt eikä seuraavaan vajaaseen pariin vuoteen